On
tästä jo jonkin aikaa kun ostin kirjakaupan alelaarista matkalukemiseksi Sara Gruenin pokkarin At the Water’s Edge. Olen nähnyt Sara
Gruenin kirjaan Vettä elefanteille (Water for Elephants) perustuvan elokuvan
ja pitänyt siitä paljon. Odotukseni olivat siis melko korkealla, mutta kirja
tuotti pienen pettymyksen, vaikka matkaviihdykkeen roolin se täytti hyvin.
Water’s
Edge on paikka Skotlannin Ylämailla, ja sinne amerikkalainen tynnyrissä
kasvanut Maddie päätyy tyhjäntoimittajamiehensä Ellisin ja tämän ystävän Hankin
kanssa. Eletään vuotta 1945, ja sota on vielä käynnissä. Paremmissa piireissä
kasvanut Maddie on käytännössä täysin tietämätön mistään muusta paitsi
hauskanpidosta. Sodan keplotellen välttänyt Ellis on vaikeuksissa ja vanhemmilta
saatu elatus katkeaa, ja lopulta hän näkee ainoana vaihtoehtona
omanarvontuntonsa säilyttämiseksi lähteä etsimään ja löytämään Loch Nessin
kuuluisa hirviö. Lukija tässä ajassa tietää kuinka pöljää touhua hirviön
metsästäminen on ollut ja on. Skotlannissa Maddielle todellinen maailma alkaa vähitellen avautua.
Maddien
kasvukertomus päättyy lajityypilleen uskollisesti onnellisesti. Gruen onnistuu
luomaan myös jännitystä periaatteessa kevyehköön tarinaan, ja sen ansiosta kirjan
lukee ihan mielikseen loppuun. Toki kertomuksessa on monta vakavaa teemaa,
kuten Maddien äitisuhde.
Gruen,
Sara. At the Water’s Edge. Two Roads 2015.
