maanantai 25. helmikuuta 2019

Mari Mörö: Hajavalo


Mari Mörön uusimman romaanin Hajavalo kansipaperissa kirjan mainostetaan olevan mestarillisen hauska tragikomedia onnellisten saarelta. Ei pidä paikkaansa.
 
Romaanin päähenkilö on nuoren aikuisen tyttären eronnut äiti, joka lähtee seitsemäksi viikoksi Kanadaan pienelle Malkosaarelle (Malcolm Island) Suomi-museoon pystyttämään näyttelyä. Ennen lähtöään hän ehtii tuurata äitiään enkelikouluttajana ja auttaa ex-miestään, kun tämä on telonut kätensä. Tytär huitelee maailmalla maailmaa pelastamassa.

Aatteen mies Matti Kurikka perusti viime vuosisadan alussa seuraajineen ihanneyhteiskuntaa tavoittelevan yhteisön, Sointulan, joka kuitenkin jo muutaman vuoden jälkeen hajosi. Osa väestä jäi saarelle, ja näitä suomalaisten jälkeläisiä elää edelleen saarella.

Mörö rytmittää kertomusta aikalaiskirjoituksilla Sointulasta. Kirjoituksissa ruoditaan esimerkiksi Sointulan elämää ja Suomen kuulumisia. 

Kertoja puolestaan pohdiskelee paljon tytärtään Hilleä ja ex-miestään Peteä, ja toisinaan myös omaa elämäänsä.

Ehkä he palaavat, Hillekin. Outo varmuus oikeasta tiestä voi olla hajavalon syytä tai harhaa, ei sen kummempaa paistetta tarvita eteenpäin pääsemiseen. Pitäisikö pelätä? Miten monta kertaa joku on yrittänyt hankkia maailmankatsomuksen ja luullut löytävänsä sen! Ajattele, että olen tarpeellinen tässä nimenomaisessa hommassa, ja kun luulee sen kestävän, niin tulee jokin hyöky ja siinä sitä taas ollaan. Pimeässä. Kävikö minulle niin? Palvelukseen halutaan -toive oli kohdallani se, että uskoin sivistysvaltion hoitavan asiansa ja koulutuksen olevan tasa-arvoinen asia. Älä unta nää. Oma pieni roolini ja naiivius olla mukana rakentamassa häkkyrää nimeltä Suomi niiden tuhansien muiden opettajien kanssa – se siitä innostuksen liekistä. Se ei ollut koodattavissa eikä skannattavissa, vaan osa meistä joutui väistötilaan, uudelleen ja uudelleen. 

Ei kovin hilpeää, vaikka taitavaa sanankäyttöä onkin. Toinen esimerkki Mörön taitavasta tyylistä:

Tuoksuu kuten kaikilla maailman kirppareilla ja kamakasojen keskellä: kodeista poispyyhityille, kelmeille partikkeleille. Samassa tuoksussa on valtavat määrät vivahteita ja ne ovat saman unohduksen sateenvarjon alla.

Kertomus on kertojan kehityskertomus. Asennetta elämäänsä voi muuttaa aikuisenakin.

Kansi Mari Mörön kirjasta Hajavalo
Mörö, Mari. Hajavalo. Teos 2018. 170 s. Kirjastosta.


maanantai 18. helmikuuta 2019

Tuulisolmut, valikoima saamelaista nykyrunoutta


Väitöskirjaa myöten saamelaista runoutta tutkinut Kaisa Ahvenjärvi on suomentanut ja toimittanut koosteen saamelaista nykyrunoutta teokseen Tuulisolmut.

Napakassa esipuheessa Ahvenjärvi luo katsauksen saamelaiseen nykyrunouteen, joka lastenkirjallisuuden ohella on saamelaiskirjallisuuden valtavirtaa. Ahvenjärvi näkee elinvoimaisen runouden joikuperinteen jatkumona.

Tuulisolmut ei ole kattava läpileikkaus saamelaiseen nykyrunouteen, vaan sukellus neljän runoilijan tuotantoon. Norjansaamelaiset Hege Sirille, Sigbjørn Skådenille, Rawdna Carita Eiralle ja Irene Larsenille ovat omilla tavoillaan uudistaneet saamelaisen runouden perinnettä. Siri ja Larsen kirjoittavat norjaksi, mutta heidän runonsa määrittyvät saamelaisiksi runoilijoiden taustan ansiosta. Runoilijat liittävät saamelaisen perinteen ja menneisyyden jouhevasti nykyaikaan.

Ahvenjärvi päättää esipuheensa saamelaisen kirjallisuuden historiaa ja nykytilannetta käsittelevään mielenkiintoiseen ja lukemaan houkuttelevaan kirjalistaan.

Esimerkiksi otan tähän Hege Sirin runon Elämä, joka on julkaistu vuonna 2009 ilmestyneessä silmänräpäys muutama tuhat vuotta -kokoelmassa (et øyeblikk noen tusen år)

Elämä

minä kokoan elämää
joka syntyy ääneksi
kukaan ei joikannut minua

minä vedän sanoja suun läpi
sekoitan ne syljen kanssa
ja kierrän niitä ympäri ja ympäri molemmin käsin

minä joka en ole koskaan punonut poronsuonia
ompelen itseäni kokoon sisältä ja ulkoa
ja kokoan elämää joka syntyy sanaksi



kirjan kansikuva Tuulisolmut
Ahvenjärvi, Kaisa (toim. ja suom.). Tuulisolmut. Valikoima saamelaista nykyrunoutta. Poesia 2018. Kirjastosta.


lauantai 9. helmikuuta 2019

Susan Lewis: The Moment She Left


Löysin Susan Lewisin pokkarin The Moment She Left kirjaston kierrätyshyllystä. Ihan kiva tuttavuus nyt, kun iltaisin kaipaan kohtuullisen kevyttä, mutten sentään aivan hötöntöttöä lukemista.

 
Salaisuuksia tässä hetkessä ja menneisyydessä, niitä peitellään ja tutkitaan. Entinen poliisi Andee selvittää kahden vuoden takaista nuoren naisen katoamista. Hänen omaa menneisyyttään varjostaa sisaren katoaminen vuosia sitten. Pikkukaupungin tunnettu ja pidetty, eläkkeelle jäänyt opettaja Rowzee puolestaan yrittää peitellä läheisiltään totuutta sairaudestaan. Rowzeen edesmenneen miehen historiasta paljastuu yllätys. Salaisuudet paljastuvat ja mysteerit selviävät vähitellen, eivät kuitenkaan sentään kaikki. Andee on ollut hahmona joissakin Lewisin aiemmissa romaaneissa, ja jatkoa on luvassa, todennäköisesti on jo ilmestynytkin.

Tuotteliaan kirjailijan tuotantoa ei ole suomennettu. Tyyli on jännärivivahteella sävytetty ja ripauksella romantiikkaa höystetty viihdekertomus, jossa henkilöt kipuilevat menneisyyden tragedioidensa ja nykyhetken ongelmiensa kanssa.

Susan Lewisin kotisivut löytyvät osoitteesta www.susanlewis.com

kirjan kansikuva
Lewis, Susan. The Moment She Left. Arrow Books (2017).