Sota
on päättynyt ja Virossa opetellaan elämään neuvostoliittolaisittain. Rajat ovat
sulkeutuneet, kaikesta on puute ja epäluulon ilmapiiri vallitsee.
Ilmar Taskan romaanissa Pobeda 1946 juurikin tuliterä Pobeda ja
sen kuljettaja, turvallisuuspalvelun innokas työntekijä ovat keskeisessä
roolissa. Uudella autollaan ajelulle lähtenyt mies tapaa sattumalta pikkupojan,
jolta lipsahtaa perheen salaisuus, eli isä joka ei koskaan käy ulkona. Eipä
aikaakaan, kun talon eteen ajaa kuorma-auto, ja isä lähtee ulos, kuten äiti
pikkupojalle kertoo. Äidin sisar on oopperalaulaja Johanna, jonka työpaikka
tuhoutui sodan pommituksissa. Johannalle nykymeno ei ole mieluista, ja toivoa
tuo ainoastaan englantilainen Alan.
Taska
kertoo napakan tarinan vuoroin Johannan, hänen sisarensa, pojan, Alanin ja
turvallisuuspalvelun miehen näkökulmista. Uuden järjestelmän vihollisen tai
sellaiseksi epäillyn elämä ja kohtalo eivät olleet helppoja. Taska kertoo
ikävät asiat rautalangasta vääntämättä ja osoittelematta tavalla, josta minä
pidin paljon.
Taska,
Ilmar. Pobeda 1946 (Pobeda 1946). Suom. Jouko Vanhanen. WSOY 2017. 315 s.
Kirjastosta.
