sunnuntai 23. elokuuta 2020

Kim Leine: Punainen mies, musta mies

Norjalaisen Kim Leinen sivumäärältään tuhti romaani Punainen mies, musta mies alkaa lupaavasti. Pappi Hans Egede seurueineen lähtee perustamaan tanskalaisten siirtokuntaa Grönlantiin, ja samalla käännyttämään pakanoita kristinuskoon sekä mahdollisesti löytämään maaperän rikkauksia. Mukanaan hänellä on joukko kuritushuonevankeja sotamiehiksi.

Aappaluttoq on Punainen, joka pystyy liikkumaan paikkojen välillä. Hän on kirjan nimen mukaisesti yksi päähenkilöistä, joka tosin kirjan edetessä siirtyy väliin sivummalle.

Mukaansatempaavalla tavalla Leine kuvailee otoksena matkaan sattuman oikusta tai tieten tahtoen lähtevien ajatuksia ja kokemuksia. Pian henkilökaarti leviää käsiin, mutta Leine jääkin seuraamaan kohtuullisen suppeaa, tylsää joukkoa.

Luin kirjaa puoliksi väkisin, sillä olin itse pyytänyt kustantajalta arvostelukappaleen. Tammen Keltainen kirjasto on usein tarkoittanut hyvää luettavaa, mutta ei tällä kertaa. Minua kertomus ei saanut mukaansa. Mikään ei mennyt parempaan suuntaan, eikä missään näkynyt merkkejä toivosta. Ehkä Leinen mainostettu huumori on liian mustaa minulle.

Periaatteessa en ole hirveän innostunut oikean historian kertomisesta uudelleen fiktion keinoin, mutta Grönlannin historiasta olisi ollut mielenkiintoista tietää enemmän.

Kirjan Punainen mies, musta mies kansikuva.
Leine, Kim. Punainen mies, musta mies (Rød mand / sort mand). Suom. Katriina Huttunen. Tammi 2019. 680 s.