maanantai 16. marraskuuta 2020

Tuula Väisänen: Uula-Antin tekohampaat

Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia norjalaisista kalatehtaista, mutta varmasti jokaisella lappilaisella vähintään johonkin ikään ehtineillä on joku tuttu, joka siellä on ollut, tai ainakin on kuullut juttuja siellä käyneistä. Oma mielikuvani kalatehdastyöstä on ollut raskasta työtä, hyvä palkka ja raskaat huvit. Tuula Väisäsen kalatehdasromaani Uula-Antin tekohampaat vahvistaa käsitystäni ja vieläkin enemmän: Väisänen vie lukijan mukanaan kokemaan kalatehdasduunarin elämää.

Moni pohjoisen nuori lähti Norjaan kalatehtaiden kulta-aikana töiden houkuttelemana ja työttömyyden tai opintojen välivuosien työntämänä. Lähtösyitä saattoi olla muitakin, mutta tuskin kovin moni lähti mielessään jääminen. Toki osa jäikin, vaikka ihmisiä tuli ja meni.

Väisänen saa henkilöihinsä eloa. He ovat todentuntuisia, vaikka Väisäsen mukaan mielikuvituksen tuotetta romaanissa ovatkin, niin tapahtumat kuin ihmiset.

Väisänen kiteyttää olemisen ytimen kohdassa, jossa normaalista poikkeava ääni – saksofoni – ja Utsjoen ukon lennokas saavat päähenkilö Lennen pohtimaan näin:

Saksofonin haikeus ja ukon elämänriemuisa askel sointuivat yhteen; elämä saattoi sattumanvaraisia palasia yhteen väläyttäen hetkessä väreilevän valoisan kuvan, kirkkaan sirun elämän sisäisestä mielekkyydestä ja kauneudesta kalanhajuisen, rikkinäisen ja roskakasoja keräävän kaaoksemme keskellä, jossa välinpitämättömyys, väliaikaisuuden ja juurettomuuden tunteet saivat meidät lonksumaan ja tipahtamaan pois raiteiltamme.

Lenne on poikkeuksellinen siinä mielessä, että hän palaa Norjaan kesätöihin yhä uudestaan, kunnes lopulta elämässä on siirryttävä uuteen vaiheeseen. Eivätkä kalat ja kalatehtaatkaan ole enää entisellään.

Lievästä epätasaisuudestaan huolimatta mukavasti kerrottu. Alku oli minulle hankala, olin vähällä jättää lukemisen ensimmäiseen virkkeeseen: ”Poika näytti enkeliltä, joka tarjosi meille viinaa.”

Kirjan Uula-Antin tekohampaat kansikuva.

Väisänen, Tuula. Uula-Antin tekohampaat. Kalatehdasromaani. Atrain&Nord 2019. 239 s. Kirjastosta.