Laila Hirvisaari: Vienan punainen kuu

E- ja äänikirjapalvelussa tuli vastaan Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) romaani Vienan punainen kuu. En ole historiallisten (viihde)romaanien ylin ystävä, vaikka nuorempana muistan lukeneeni ainakin joitakin Kaari Utrion ja Ursula Pohjolan-Pirhosen romaaneja. Laila Hietamiestä en muista lukeneeni, vaikka kotona kirjahyllyssä jokunen Hietamies olikin.

Vienan punainen kuu kiinnosti tapahtumapaikkojensa vuoksi, olenhan asunut jo muutaman vuoden kivenheiton päässä Vienasta.

Hirvisaari oli tehnyt taustatyönsä hyvin. Päätapahtumat sijoittuvat kuohuviin vallankumouksen vuosiin 1917–1918. Valkoista Suomea edustaneiden tahojen pyrkimykset Vienan ”vapauttamiseen” vaikuttavat henkilöiden kohtalohin samoin kuin Venäjällä vallankumousta tehneiden bolsevikkienkin.

Yllättävintä oli se, että karjalan kieli mainitaan noin kerran ja sivulauseessa silloinkin, tosin Hirvisaari ripottelee sanoja puheisiin ja tekstiin.

Romaanissa seurataan Anna-Liisan, kutsumanimeltään Aniviisun, kasvua kymmenkesäisestä parikymppiseksi. Orvoksi jäänyt Aniviisu asuu kotitilallaan Suomesta Suomussalmelta tulleen tätinsä ja kahden palkollisen kanssa. Samalle kylälle Uhtuan suunnalla kesänviettoon tulee muutaman vuoden vanhempi poika Kaarlo, joka hurmaa Aniviisun viulunsoitollaan. Lapset ystävystyvät. Aniviisun ystäviin kuuluu myös Anja.

Aniviisun elämä muuttuu, kun isoisä saapuu Kanadasta kotikonnuilleen rakennuttamaansa suureen taloon ja haluaa ottaa tytön huoltajuuden. Sortavalassa vietettyjen kouluvuosien jälkeen Anna-Liisa palaa kotiseudulleen opettajaksi, samoin kuin Anja.

Romaani ei ollut niin viihteellinen tai romantiikkaan painottuva kuin etukäteen oletin. Olin todella positiivisesti yllättynyt. Lisäksi romaani on kestänyt aikaa hyvin.

 Hirvisaari, Laila. Vienan punainen kuu. Äänikirja 2015, lukija Erja Manto. Otava. Alkuteos 1992, uusintapainos 2010.

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni

Kehuttu esikoisteos Ei enää Eddy nosti ranskalaisen Édouard Louisin kansainvälisesti tunnetuksi kirjailijaksi. Siinä hän kertoo omaan elämäänsä pohjautuen erilaisesta pojasta, joka kasvaa köyhässä perheessä, ja jossa viinaanmenevä isä ei ymmärrä eikä hyväksy poikaansa.

Louisin uusin suomennettu teos Kuka tappoi isäni on hyvin napakka poliittinen palopuhe ja samalla henkilökohtainen kertomus siitä kuinka aikuistunut poika ja terveytensä suhteellisen nuorena menettänyt isä lähentyvät toisiaan.

Louis toteaa jossakin kohtaa, ettei tämä teos palvele kirjallisia tavoitteita, vaan se on kirjoitettu sisäisestä pakosta. Hyvin ymmärrettävää, sillä teksti on suorastaan vimmaista.

Teoksessa henkilökohtainen todellakin on poliittista, ja jopa enemmän, on kyse isän elämästä ja kuolemasta.

Kysymykseen kuka tappoi isäni Louis antaa vastauksia, nimiä mainitaan. Hän myös perustelee vakuuttavasti, miksi näin on.

Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen ja se on ilmestynyt Tammen Keltaisessa kirjastossa (2022). Louisin neljäs, vielä suomentamaton romaani kertoo hänen äidistään. Odotan mielenkiinnolla.

Louis, Édouard. Kuka tappoi isäni (Qui a tué mon père).  Suom. Lotta Toivanen. Tammi 2022. 76 s. (Luettu e-kirjana).