keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Pirjo Hassinen: Hämärän aika

Pirjo Hassinen on ajan hermolla tarkastellessaan uusimmassa romaanissaan Hämärän aika (Otava 2020) yksilöitä äärioikeistolaisessa liikkeessä, liepeillä tai ylipäätään populistisen ja oikeistolaisen ilmapiirin vaikutuspiirissä. Romaani on kolmas osa teemaa käsittelevää trilogiaa. Tunnustan. En ole lukenut aikaisempia osia. Itse asiassa olen jättänyt aika monta Hassisen romaania väliin yhden pettymyksen jälkeen. Pidin Hämärän ajasta, vaikka esimerkiksi kovinkaan monesta sen henkilöhahmoista ei voi pitää tai sympatisoida.

Hassisen romaani ei ole mikään kepeä ja valoisa  kertomus, mutta sen loppuratkaisu jättää lukijalle mahdollisuuden kuvitella henkilöille tulevaisuudessa parempaa.

Romaanin kolme miestä, Jaakko, Jesse ja Tomi eivät suoranaisesti tapaa, mutta heidän tarinansa leikkaavat toisiaan, ja taustalla on kaiken yhdistävä teema. Leskeksi jäänyt Jaakko lähtee Italiaan tapaamaan tytärtään, joka on naimisissa paikallisen populistipoliitikon kanssa. Jesse puolestaan jännittää yliopiston pääsykokeiden tuloksia ja lähtee serkkunsa pyynnöstä viemään ostajalle Italiaan vielä uniikkikappaleena olevaa sähkömoottoripyörää ajamalla. Useammallakin tavalla marginaalissa oleva Jesse kokee värikkään matkan. Tomi on yksinkertaisesti typerys. Tomin tarina osoittaa, kuinka sanat ja teot ovat lähellä toisiaan.

”… Ja kun sanat oli kerran mielessään hyväksynyt ja lausunut, oli samalla hyväksynyt sanoista johdettujen tekojen seurauksetkin.”

Kirjan kansikuva, kirjailijan ja kirjan nimet, taustakuva ei esitä mitään, repalainen tumma ja vaalea kuvio.

Hassinen, Pirjo. Hämärän aika. Otava 2020. 349 s. Kirjastosta.

 

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän

 Liisa Louhelan esikoisromaani Kaikkeus on meidän on onnistunut kurkistus lähes sadan vuoden takaisen maaseudun elämään ja luokkarakenteeseen.

Romaanin päähenkilö Reeta yrittää pyristellä ennalta annettua kohtaloaan vastaan. 1930-luvun lopun Kainuussa köyhän lapsella ei ollut helppoa, ei kouluttautumismahdollisuuksia eikä juuri vaihtoehtoja. Tilannetta ei ainakaan parantanut se, että punaisten puolella ollut isä lahdattiin Kajaaninjoen jäälle.

Äitinsä kuoltua orpo Reeta päätyy piiaksi uskovaiseen Haikolan taloon. Hän kuitenkin haaveilee jostakin muusta. Paremmasta elämästä kaupungissa, vapaudesta, helpommasta elämästä.

”… En halunnu lähteä yhenkään rengin matkaan. Mitä siitä seuraisi – senpä tiesi. Vähintään kaheksan kakaraa, jotka joutuisivat jokainen vuorotellen toisten töille liian aikasi. Sama puute oisi minullahi päällä läpi elämän mitä oli äitillä kotosalla.”

Reeta kuitenkin rakastuu köyhälistöä vieläkin alemmalla tasolla yhteiskunnan hierarkiassa olevaan mustilaiseen.  

Kainuulaislähtöinen Louhela kirjoittaa taitavasti ja henkilöiden suuhun sopivaa murretta, mutta kuitenkin sen verran maltillisesti, että toiselta murrealueelta kotoisin oleva lukija viihtyy mainiosti tekstin parissa.

Louhela piirtää tiiviissä kerronnassaankin ajankuvan tarkasti. Muutamalla lauseella ollaan ajan hengessä kiinni, samoin yleinen asenneilmapiiri käy selväksi. Lapsenpäästämiseen liittyviä vanhoja taikoja Reeta pääsee kuulemaan ja tekemään emännän synnytyksen tukemiseksi.

Romaanin loppu jää ovelalla tavalla avoimeksi. Vihdoinkin Reeta pääsee kohti kaupunkia, muttei ehkä sillä tavalla kuin hän olisi odottanut.

Kirjan Kaikkeus on meidän kansikuva.

Louhela, Liisa. Kaikkeus on meidän. Wsoy 2021. Arvostelukappale.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen

 Ilman Vuoden johtolanka -palkintoa ja palkinnosta uutisointia Jyrki Erran Lyijyvalkoinen olisi saattanut mennä minulta ohi. Hyvä ettei mennyt.

Suomalainen taiteilija Alex Wallas on erityisesti perehtynyt italialaiseen Caravaggion teoksiin ja työtapaan, ja kansainvälistä mainetta hän on saanut tehtyään rekonstruktion eräästä Caravaggion tuhoutuneesta teoksesta.

Asiantuntemus vie hänet Roomaan ja Vatikaaniin selvittämään mahdollisesti aidon ja ennen tuntemattoman Caravaggion maalauksen provenienssia (tärkeä sana tässä tarinassa!) Aitona äärettömän arvokasta maalausta havittelevat useat tahot, eikä likaisia keinoja kaihdeta.

Naiset ovat täysin sivuroolissa ja silloinkin osana on olla uhri. Alexin naisystävä Laura on menehtynyt vuosia aiemmin Italiassa epämääräisessä onnettomuudessa. Romaanin käynnistävät perheystävän, taidehistorian emeritaprofessori Riitan raaka surma ja Alexin vaimon Elinan katoaminen työmatkallaan Roomassa.

Vaikka romaani on mielikuvituksen työtä, on siinä monia löyhiä yhtymäkohtia todellisuuteen, kuten esimerkiksi Caravaggion työn rekonstruktion (ks. Caravaggio suomenkielisestä Wikipediasta). Rooman kadut ja Villa Lante muodostavat aidon näyttämön osalle jännittäviä tapahtumia.

Kaksi aikatasoa kietoutuvat hyvin yhteen. Caravaggion apulaisen muistiinpanot kertovat isännän värikkäästä elämästä ja paljastavat lopulta tärkeän salaisuuden. Loppuvaiheessa kertomus otti aivan uutta vauhtia ja vaaralliset tilanteet seurasivat toistaan.

Omaperäinen, laajaa sivistystä ja huolellista taustatyötä osoittava Lyijyvalkoinen on pienistä puutteistaan huolimatta palkintonsa ansainnut.

Otavan äänikirjan kansikuva, punaisella taustalla kierreportaat, teksti Lyijyvalkoinen Jyrki Erra

Erra, Jyrki. Lyijyvalkoinen. Otava 2020. Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen.