Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin

Novellit eivät ole ykkössuosikkejani, mutta nämä Zinaida Lindénin tarinat kokoelmassa Rakkaus kolmeen appelsiiniin ovat mukavaa luettavaa.

Venäläissyntyinen, mutta pitkään Suomessa asunut ja (suomen)ruotsiksi kirjoittava Zinaida Lindén tuntee monen eri maan kulttuurit, ja hän osaa käyttää tietämystään sujuvasti romaaneissaan ja novelleissaan. Novellit on suomentanut Jaana Nikula.

Minä pidän Lindénin lempeänoloisesta huumorista, jolla hän käsittelee henkilöitään ja usein hyvinkin surullisia tai vakavia asioita. Tässä novellikokoelmassa henkilöitä ovat mielensäpahoittajien heimoa olevasta Ukosta aina miestään inhoavaan rouva Hayasakaan.

Ihastuin Zinaida Lindéniin tapaan kirjoittaa jo hänen esikoisromaanissaan Ennen maanjäristystä, joka ilmestyi suomeksi vuonna 2005. Kirja palkittiinkin Runeberg-palkinnolla.

Lindén, Zinaida. Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Valenciana). Suom. Jaana Nikula. Into 2018. 210 s. Kirjastosta

edit. 3.9.2018 lisätty otsikkoon kirjailijan nimi

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Luin huolimattomasti kirjaston laittaman tarran Selja Ahavan kirjoittaman Taivaalta tippuvat asiat -kirjan selkämyksestä. Siinä kun luki että novelli. Luin että novelleja. En ole suurin novellien ystävä, mutta koska jostakin luin kehuja Ahavasta, päätin tarttua kirjaan. Luin ensimmäisenä romaanin/pienoisromaanin/novellin viimeisen osan. Hieman sadunomaisen osan nimikin on sopivasti Sen pituinen se. Jakso toimii hyvin itsenäisesti, ja sen innoittamana aloitin kirjan alusta. Viimeisten lukujen lukeminen ensin pohjusti hyvin koko kertomusta. Kirjan nimi kertoo sisällöstään paljon. Ihmisille tapahtuu isoja asioita, ikäviä usein, joskus iloisia, mutta aina ne vaikuttavat voimakkaasti kokijaansa ja aiheuttavat kriisejä. Eikä vain kokijassa vaan usein myös lähipiirissä.

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat on ovela kertomus, se käsittelee vaikeita asioita kuitenkin lämpimällä otteella. Pidin paljon Ahavan tavasta kertoa.

Ahava, Selja. Taivaalta tippuvat asiat. Gummerus 2015. 222 s. Kirjastosta

2016 muita luettuja tai kesken jääneitä kirjoja

Robert Coover. Pinokkio Venetsiassa. (Pinocchio in Venice) Suom. Heikki Karjalainen. Moebius 2016. Kirjastosta.

Amerikkalaisen kokeilevan kirjallisuuden kärkinimeksi mainitun Robert Cooverin tuore suomennos Pinokkio Venetsiassa on ennen kaikkea runsas. Kerronta ylipäätään, kieli ja tarina, kaikki on runsasta. Ei mikään helppo luettava, mutta antoisa. Suomentajan jälkisanat ja sanasto ovat hyvä lisä.

Kilpisjärven poliittinen luonto. Matkoja Käsivarren kulttuurimaisemassa. Toim. Tapio Nykänen ja Leena Valkeapää. SKS, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1422. 2016

Hieno, monipuolinen katsaus Käsivarteen! Asiat eivät ole mustavalkoisia, ihmisiä ei voi niputtaa (esim. ”kaikki norjalaiset haluavat moottorikelkkailla”). Motiiveja on monenlaisia. Ehdin lukea silmäillen ennen kirjan palautuspäivää kirjastoon.

Kari Hanhisuanto. Pelkopeli. Reuna 2016.

Periaatteessa jouhevasti kirjoitettu jännäri ja vielä tuttuihin kemiläisiin maisemiin, mukana tunnettuja kemiläisiä hahmoja. Tarinakin oli melko jännittävä ja erilainen, mutta silti en saanut siitä kunnon otetta. Kemiläinen sarjamurhaaja on niin kaukana todellisuudesta kuin vain olla voi. Kirjastosta.

Juha Itkonen. Palatkaa perhoset. Otava 2016.

Olisiko ollut lukurauhan puutetta, että keskittyminen tähän romaaniin oli vaikeaa. Aikatasot takkusivat, eivätkä tapahtumat päässeet rullaamaan (ainakaan pätkittäin luettuna). Kirjastosta.

Hanna Kauppinen. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Myllylahti 2016.

Kirjan nimi on loistava, varasin sen kirjastosta pelkän nimen perusteella. Kertomus ei täyttänyt odotuksiani. Lukeminen tökki heti alkuunsa päähenkilön kastanjanruskeisiin hiuksiin. Fantasiaan  (eikä pelkäämääni kioskikirjallisuuteen) lukeutuva tarina on kömpelö, mutta kun tietää kirjoittajan olevan lukiolaisen, niin suoritusta on pidettävä hyvänä. Mietin, että nuortenosasto saattaisi olla  aikuistenosastoa parempi paikka tälle tarinalle. Kirjastosta.

Kauko Röyhkä. Lapinpoika. Like 2016.

No joo, luin alusta nelisenkymmentä sivua ja lopusta saman verran. Riitti mainiosti. Parasta kirjassa on lappilaiskylien ja lappilaisten tyyppien kuvaus. Kirjastosta.

Joni Skiftesvik. Valkoinen Toyota vei vaimoni. WSOY 2014.

Tuotteliaan kirjailijan Joni Skiftesvikin viimeisin teos Valkoinen Toyota vei vaimoni on omaelämäkerrallinen romaani. Kerronta lähestyy lyhyttä proosaa, sillä moni kappaleista toimii itsenäisenä tekstinä eikä ajallisesti noudateta tiukkaa kronologiaa. Kirjasta syntyy vaikutelma, että Skiftesvik on kirjannut tähän yli 30-vuotisen kirjailijauran vielä kertomatta jääneet tarinat. Romaanin kantava teema on kirjailijan ja hänen puolisonsa kamppailu sydänsairauksiensa kanssa. Nykyhetkestä poiketaan menneeseen, ja Skiftesvik kertoo kipeistä, kannustavista ja humoristisista tapahtumista elämänsä ja työuransa varrelta. Kaiken kaikkiaan sympaattinen teos. Kirjastosta.

Heli Slunga ja Jaana Seppänen. Lapin Lolita. WSOY 2016.

Lapin Lolita luokitellaan bitch lit -kirjallisuudeksi. Ei kolahda minulle. En järkyttynyt, kauhistunut tai muutakaan tästä kirjasta.

   Romaanissa sukelletaan yhden erotiikka-alalla työskentelevän vironvenäläisen, pedofiilin ja aloittelevan huoran päiden sisälle. Lapin Lolita, Irene, on Sallasta pääkaupunkiin lähtenyt nuori, jonka mielestä itsensä myyminenkin on parempi vaihtoehto kuin jäädä kotiin ja kotikonnuille. Irenen leveä murre ei omaan korvaani kuulosta kovin sallalaiselta, mutta tarinassa kerrotaankin Irenen toisen mummolan olevan Pellossa (tai muualla Tornionjokivarressa). Kirjastosta.

J. Ryan Stradal. Keskilännen keittiöt (Suom. Mari Hallivuori) Tammi 2016.

En kirjoittanut tuoreeltaan ylös ajatuksiani ja se kostautui täydellisellä unohtamisella. Odotukseni olivat kirjan suhteen korkeammalla kuin mitä se lopulta antoi. Näkökulmat vaihtelivat ajan kuluessa ja kohtalot risteilivät, yhteisenä tekijänä kokkivelho Eva Thorvald, joka jäi lopulta liian etäiseksi hahmoksi. Kirjastosta.

Vargas, Fred. Hyisiä aikoja. Gummerus 2016.

Ranskalaisen Fred Vargasin komisario Adamsberg -jännäri on taattua Vargas-laatua. Monimutkaisia mysteerejä ja runsasta kerrontaa. En ehtinyt paneutua kirjaan ennen laina-ajan päättymistä niin hyvin, että voisin siitä kirjoittaa. Kirjastosta.

Markku Varis. Pena Peura. Nordbooks 2016.

Novellit eivät ole minun juttuni ja vain erittäin harvoin innostun niistä. Tartuin Pena Peuraan sen pohjoisuuden vuoksi ja niinhän siinä kävi, että mielenkiinto lopahti kesken kaiken. Sinänsä tarinoissa ei kummempaa vikaa ole, mutta minulle eivät kolahtaneet. Kirjastosta.