torstai 30. tammikuuta 2020

Niina Mero: Englantilainen romanssi


Kaipasin kevyempää kuunneltavaa, ja valitsin Instagramista vastaan tulleiden suositusten perusteella Niina Meron Englantilaisen romanssin. Tarinaa voi luonnehtia elokuvakielellä perinteiseksi romanttiseksi komediaksi, romaanina siis viihdekirjallisuutta. Mukavaa twistiä tarinaan tuovat ympäristön, hienon englantilaiskartanon ja suomalaisten epäsuhtaisuus. Perinteiseksi sen tekee ennalta-arvattavuus.

Komedienne Pirjo Heikkilä näköjään myös lukee komediallisia kirjoja. Olen viime aikoina kuunnellut muitakin hänen lukemiaan vastaavantyyppisiä kirjoja, kuten Anni Saastamoisen Sirkan.

Päähenkilö Nora on ”vaiheessa” oleva opiskelija, joka on vaihtanut journalismin opinnot kirjallisuuteen, mutta joka mielellään kertoo olevansa freelance-journalisti, joka on Noran ikäiselle naiselle kunniallisempi titteli kuin opiskelija. Maiharit ja mustat vaatteet ovat hänen univormunsa. Runsaat tatuoinnit täydentävät kuvaa, joka on vastakohtainen hänen Englannissa asuvalleen kauniille sisarpuolelleen Helille, joka on menossa naimisiin aidon brittiläisen aristokraatin kanssa. Nora on kateellinen sisarpuolelleen, koska tämä asuu Englannissa, jota Nora suorastaan rakastaa. Kirjallisuuden graduaan hän työstää romantiikan brittiklassikoista, kuten Keats ja Shelley, mutta persoonalliseen tyyliinsä heidän kuolemankäsityksestään.

Kun sisarpuoli pakottaa Noran tulemaan hyvissä ajoin luokseen valmistelemaan häitään, ei Noraa huvittaisi lähteä, mutta mentävä on. Nora ei tavoiltaan tai habitukseltaan kovin hyvin istu aristokraattien kuvioihin, mutta siitähän tarina saa huumorinsa.

Joitakin Meron ratkaisuja jäin miettimään, kuten tarinan jännityspuoli, joka on vahvasti mukana, mutta joka kuitenkin jää laimeaksi. Myös Noran tatuoinnit piti alkuun peittää vaatetuksella, mutta myöhemmin paljastavampi vaatetus ei aiheuttanut hienostoväen keskuudessa mitään, kirjaan asti päätynyttä reaktiota (tai sitten kyseinen kohta meni ohi).

Mutta kaiken kaikkiaan mukava kuunneltavaa.

Niina Meron romaanin Englantilainen romanssi kansikuva
Mero, Niina. Englantilainen romanssi. Gummerus 2019. Äänikirja, lukija Pirjo Heikkilä.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen



Emmi-Liia Sjöholm kertoo esikoisromaanissaan Paperilla toinen kompleksisesta suhteestaan miehiin ja kasvustaan äidiksi.

93 napakkaa lukua kattavat ajan 14-vuotiaana tehdystä abortista vähän yli kolmekymppiseen kypsään äitiyteen. Väliin mahtuu monenmoista miestä ja miessuhdetta, mutta abortti kummittelee tavalla tai toisella taustalla. Dramaattinen tapahtuma on herpes, josta tulee toinen ikävä seuralainen, mutta jonka kanssa hän oppii elämään.

Sjöholmilla on mainio lakoninen tyyli, joka miellyttää ainakin minua. Kuten esimerkiksi herpestartunnan jälkeen.

Minä olin surullinen, koska en tiennyt enää miten olla itseni kanssa. Olin surullinen, koska en tiennyt olisiko kukaan enää koskaan kanssani.

Koska pelkäsin jääväni kaikesta nautinnosta paitsi.

Seksuaaliterapeutilla käynti ei tuonut lohtua, mutta käynti gynekologilla muutti kaiken.

…”Sulla on tosi kaunis pimppi, käytä sitä.” Sitten hän määräsi reseptin estolääkkeisiin.

Kotimatkalla ratikan ikkunan heijastuksesta katsoi eri nainen mutta silti ihan sama.

Kävin maistraatissa ja lisäsin ensimmäisen ja toisen nimeni väliin viivan. Uusi identiteetti maksoi 25 euroa.

Sjöholm on valitsema näkökulma ei ole tavallisin, eikä varmasti miellytä kaikkia lukijoita. Valinta on kuitenkin perusteltu ja onnistunut.

Tästä lähtien alan bongata teksteistä ääriviivoja, ne ovat tämänkin tarinan kertojalla. 


Emmi-Liia Sjöholmin kirjan Paperilla toinen kansikuva
Sjöholm, Emmi-Liia. Paperilla toinen. Kosmos 2020. Kirjastosta.  

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Maja Lunde: Sininen


Australiassa riehuvat maastopalot ja Norjassa tehtiin lämpöennätys, siinä pari viime aikojen uutista, jotka ikävällä tavalla osoittavat ilmastonmuutoksen olevan totta. Norjalaisen Maja Lunden romaani Sininen osuu ajan hermoon.

Romaanissa nuori isä David tyttärensä Loun kanssa on joutunut lähtemään kiireellä eteläisestä Ranskasta pohjoisemmas, kun liekit ovat tuhonneet niin työpaikkana toimineen meriveden puhdistamon ja koko kaupungin. Viiden vuoden ajan jatkunut kuivuus on tehnyt alueista elinkelvottomia, veden loppumisella on dramaattiset seuraukset. Isä ja tytär päätyvät ankealle pakolaisleirille. Takaisin ei ole paluuta, siellä on vastassa ympäristötuhon ohella sotatila. Pohjoisessa, niissä maissa, joissa on vielä vettä, on pantu rajat kiinni.

Davidin ja Loun pakolaistaival tapahtuu vuonna 2041. Lähempänä nykyaikaa, vuoteen 2017, sijoittuu romaanin toisen päähenkilön Signen nykyhetki. Suoran toiminnan luonnonsuojelija on viemässä Norjan jäätiköstä etelän rikkaiden drinkkilaseihin tarkoitettua jäätä entiselle miehelleen, joka on syypää nyt jo hupenevan jäätikön louhimiseen ja kauppaamiseen.

Signen ja Davidin tarinat leikkaavat toisiaan, kuten odottaa saattoi. Mielestäni romaanin rakenne on onnistunut. Vuorotellen molempien kertomukset etenevät. Signe muistelee lapsuuttaan ja nuorta aikuisuuttaan veden, jään, luonnontilaisten jokien, jäätiköiden, luonnonsuojelun, purjehduksen ja suoran toiminnan kautta. Signen lapsuudenkoti ei ollut ongelmaton, ja syynä olivat vanhempien erilaiset näkemykset luonnon hyväksikäytöstä.

Davidin pakolaisuudessa on lohduttomuutta. Lunde kuvaa hyvinkin mahdollisen tapahtumien kehityksen. Ei ole sanottu, että kehittyneissä länsimaissa oltaisiin turvassa ekokatastrofeilta ja niiden aiheuttamilta konflikteilta.

Vesi on Signeä ja Davidia yhdistävä tekijä. Signelle meri on tärkeä, mutta myös vapaana virtaava vesi. David puolestaan kokee veden puutteen elämäänsä eniten vaikuttavana asiana. Sininen on Signen veneen nimi, ja Davidille sininen taivas on jotakin jota vihata, koska siniseltä taivaalta ei sada.

Vaikuttava romaani aiheensa puolesta, ja hyvin kerrottu, se piti ahmia loppuun. Sininen on Maja Lundenin ilmastoaiheisen kvartetin toinen, itsenäinen teos. Ensimmäinen osa, Mehiläisten historia, ilmestyi suomeksi vuonna 2016.

Maja Lunden romaanin Sininen kansi
Lunde, Maja. Sininen. (Blå) Suom. Katriina Huttunen. Tammi 2019. 350 s.   

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen


Stephanie Mailerin katoaminen on sujuvasti kerrottu, mutta olisi sen voinut toteuttaa lyhyemminkin. Vähän yli 700 sivua meni kyllä yllättävänkin sukkelaan.

Pidin paljon Joël Dickerin vuonna 2014 suomeksi ilmestyneestä Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jonka tosin sain luettua vasta viime vuonna. Siksi teki mieli jatkaa tuoreen suomennoksen, Stephanie Mailerin katoamisen kanssa.

Kolme poliisia, Anna, Jerry ja Derek alkavat selvittää toimittajan katoamista Orphean kaupungissa, joka tunnetaan vuodesta 1994 lähtien järjestetystä teatterifestivaalistaan. Tuoreeseen katoamiseen liittyvät olennaisella tavalla tapahtumat festivaalin perustamisvuodelta. Tapahtumien vyyhti paljastuu vähitellen nykyhetkeen sijoittuvien tapahtumien lomassa. Dicker vaihtelee aikatasoja ja näkökulmia rytmikkäästi, mutta siten, että lukija pysyy hyvin mukana. Hän myös harhauttaa lukijaa monta kertaa syyllisten henkilöllisyydestä ennen heidän paljastamistaan. Joidenkin rikosten tekijät käyvät ilmi saman tien.

Jäin pohtimaan Dickerin ratkaisuja eri tekojen tekijöistä ja heidän motiiveistaan. Toisaalta, sehän juuri saattaa olla kirjailijan tarkoitus, eli saada lukija pohtimaan kertomustaan sen sijaan, että sen vain lukisi ajankuluna ja unohtaisi saman tien. Eräänlaisena lukijan härnäämisenä pidän kirjan alussa olevaa luetteloa kirjan tärkeimmistä henkilöistä. Luettelossa on monta vähemmän tärkeää  
tai vain sivuroolissa vilahtavaa henkilöä.

Periaatteessa Dickerin henkilöhahmot ovat aivan ok tyyppejä jokainen, vaikka ohuiksi hahmot jäävätkin. Ainoastaan kirjallisuuslehden päätoimittaja ja hänen rakastajattarensa Dicker on kirjoittanut ääliöiksi.

Kertoahan Dicker kyllä osaa, mutta mielestäni romaanin paisuttelu meni brassailun puolelle, ja kääntyi itseään vastaan. Ryhdyin mielessäni romaania lukiessani kustannustoimittajaksi, ja käytin mielikuvituspunakynää monessa kohtaa.

Joël Dickerin kirjan Stephanie Mailerin katoaminen kansikuva
Dicker, Joël. Stephanie Mailerin katoaminen. (La Disparition de Stephanie Mailer) Suom. Kira Poutanen. Tammi 2019.   716 s.