Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Pitkän matkan tekevät toisistaan tietämättömät sisarpuolet Effia ja Esi sekä heidän jälkeläisensä 1700-luvulta nykyhetken Ghanaan Yaa Gyasin romaanissa Matkalla kotiin. Mukana kulkee kivinen linturiipus.

Gyasi kertoo esikoisromaanissaan Afrikkaan jääneen sukuhaaran ja Amerikkaan orjina päätyvän sukuhaaran tarinat, joka lopulta kohtaavat. Gyasi piirtää taitavasti muutamin vedoin eli lausein kunkin ajan ja paikan tapoja, uskomuksia ja yhteiskunnallisen tilanteen. Hän käsittelee kuin ohimennen isoja teemoja, kuten tummaihoisten asemaa ja kohtelua eri aikoina ja eri paikoissa sekä ihmisen identiteettiä, suvun ja esivanhempien merkitystä. Nykyajassa amerikkalaistuneet, mutta ghanalaiset sukujuuret omaavat, kirjan henkilöt huomaavat olevansa paikan päällä erilaisia kuin paikalliset, vaikka ovatkin ulkonäöltään samanlaisia. Henkilöiden ulkonäkö, useimmiten ihonväri, kulkee punaisena lankana läpi romaanin.  Keveyttä kertomukseen tuo keskittyminen monen sukupolven kohdalla seurusteluun ja parin valintaan.

Gyasi, Yaa. Matkalla kotiin. (Homegoing). Suom. Sari Karhulahti. Otava 2017. 379 s. Kirjastosta.

                                                            

Zadie Smith: Swing Time

Pidin aikoinaan todella paljon Zadie Smithin esikoisromaanista Valkoiset hampaat (suomennos 2001), eikä tämä hänen viides romaaninsa, Swing Time, ole sen huonompi. Smithin hienovarainen huumori, mielikuvitukselliset vaikkakin mahdolliset tapahtumat sekä monisärmäiset henkilöt ovat minulle mieluista luettavaa.

Värillä on väliä. Swing Timen nimettömäksi jäävä päähenkilö aloittaa kertomuksen lokakuusta 2008, jolloin hän on juuri saanut potkut kymmenen työvuoden jälkeen poptähden assistenttina. Varsinaisesti kertomus alkaa vuodesta 1982, jolloin kertoja tyttösenä tutustuu tanssitunnille mennessään samanväriseen eli kullanruskeaan ja samanikäiseen Traceyyn. Lattajalkaiselta kertojalta puuttuu karismaa ja kunnianhimoa, joita Traceylla löytyy liikunnallisen lahjakkuuden lisäksi. Vaikka kertojan äiti on feministi ja jolla on kova pyrkimys kehittää itseään ja tuupata tytärtään eteenpäin, jää tytär opintojensa – sentään yliopistossa – jälkeen vuosikausiksi palvelemaan poptähti Aimeen avustajana ilman vuosilomia tai arvostusta. Mutta lahjakkaan Traceyn tie ei kuitenkaan vie maineeseen ja menestykseen.

Molemmat ruskeat tytöt kasvavat vuokratalojen naapurustossa toiveenaan sosiaalinen nousu. Traceyn tanssijanura alkaa lupaavasti ja kertojamme pääsee pieneen yliopistoon, jossa sukujensa ensimmäiset yliopisto-opiskelijat löytävät toisensa porukaksi. Yliopistoilla ja yliopistoilla on kuitenkin eroja, ja kertojan äiti kuvailee yliopistoa ”pystyyn polkaistuksi hotelliksi”, joka ei ollut mikään yliopisto vaan pelkkä opintolaina-ansa nuorille, jotka eivät paremmasta tienneet, nuorille, joiden vanhemmat olivat hekin kouluja käymättömiä.

Smith kuvaa osuvasti sosiaalisesti eri luokka-asemissa olevia ja eri sosiaaliluokista lähtöisin olevien ihmisten ajatuksia, toimintaa ja suhdetta toisiinsa. Henkilönsäkin hän kuvaa hyvin. Kertojan keskinkertaisuus, Aimeen ja Traceyn karisma, äitinsä vahvuus ja isänsä luonteenpiirteet tulevat hyvin esille.

Tarina päättyy kertojan elämän taitekohtaan, lukijan kannalta mielenkiintoiseen: mitä tästä eteenpäin? Kaikkiin kysymyksiin ei ole tarkoituskaan saada vastauksia, ja Swing Time toimii hyvin itsenään.

Smith, Zadie. Swing Time (Swing Time). Suom. Irmeli Ruuska. Wsoy 2017. 463 s. Kirjastosta.