torstai 28. joulukuuta 2017

Pauliina Susi: Seireeni



Välimerellä seilaava ökyristeilijä Seireeni toimii Pauliina Suden jännärin näyttämönä. Suomalaiset sisarukset Leia ja Ripsa astuvat laivaan Barcelonassa tavoitteenaan lomailla rennosti. Leia oli päähenkilö Suden esikoisjännärissä Takaikkuna, mutta Seireenin lukee ilman tutustumista edeltäjään. Muitakin tuttuja hahmoja uutuudesta löytyy.

Susi on saanut koottua kansien väliin sisarussuhteita, vanhemmuutta, parisuhdekiemuroita, romantiikkaa, risteilijäelämää, ihmissalakuljetusta, riistoa, terrorismia, hermomyrkkyä, idealismia, erilaisia aatteita, nörttejä ja rikoksia. Mutta niin vain sekalaisista aineksista muodostuu jännittävä ja sivumäärään (522) nähden jäntevä kokonaisuus. 

Susi, Pauliina. Seireeni. Tammi 2017. 522 s. Kirjastosta.





keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ian Rankin: Toisen miehen haudassa



Pitkästä aikaa luin Ian Rankinin jännärin, viime vuonna (2016) suomeksi ilmestyneen Toisen miehen haudassa. Rikoskomisario John Rebus on jäänyt eläkkeelle, mutta silti hän pääsee ratkaisemaan murhamysteeriä. Huonot tapansa hän on säilyttänyt. Runsaasti henkilöhahmoja sisältävä kertomus pureutuu tietyllä alueella kadonneiden nuorten naisten arvoitukseen. Juonirakennelma on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, ja siinä piileekin yksi Rankinin menestyksen salaisuuksista.

Rankin, Ian. Toisen miehen haudassa (Standing in Another Man´s Grave). Suom. Ulla Ekman-Salokangas. Blue Moon 2016. 400 s. Kirjastosta.





Paul Auster: 4321



No huh, mikä järkäle! Paul Austerin uusimmassa suomennetussa romaanissa 4321 on 1141 sivua, eikä sisältö ole mitään hötöntöttöä.

Kaikki alkaa vitsistä. Maahanmuuttoviranomainen kuulee väärin, ja siksi antaa maahanmuuttajalle uuden nimen. Nimiteema jatkuu romaanissa, jossa kerrotaan tarinaa neljästä samasta, mutta erilaisesta Fergusonista ja tienhaaroista, joista käännyttiin ja joista ei ollut käännytty sekä mahdollisista tapahtumista.

Auster pääsee voittajana maaliin tuulettamaan onnistunutta romaania. Lukija puolestaan voi onnitella itseään mukana pysymisestä, kirjan loppuun eli maaliin pääsemisestä ja omanlaisestaan lukuelämyksestä. Minä pidin erityisesti siitä, miten Auster liittää tapahtumat aikaansa esimerkiksi musiikin ja kirjojen avulla.

Auster, Paul. 4321. Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi 2017. Kirjastosta.  


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Katariina Vuori ja Vesa Ranta: Lottovoittajien pöydässä



Lottovoittajien pöydässä on kertomuskokoelma heistä, jotka ovat lottoarvonnassa jääneet voittoluokkien ulkopuolelle ja joilla usein ei ole varaa edes ruokaan. Katariina Vuoren kirjoittama ja Vesa Rannan valokuvin kuvitettu kirja on saanut alaotsikokseen Tarinoita köyhyysrajan takaa. Tekijäkaksikko onnistuu esittelemään köyhien ihmisten moninaisuutta ja yksilöllisyyttä mutta myös yhteisiä tekijöitä.

Köyhyyttä ei ole aina yksinomaan pienet tulot, vaan siihen usein liittyy päihde- ja mielenterveysongelmia sekä asunnottomuutta. Monen köyhtyneen miehen taustalta löytyy avioero, alkoholi ja työttömyys, naisilla puolestaan yksinhuoltajuus, opiskelu ja mielenterveyden ongelmat. Vaikka on ylisukupolvista köyhyyttä, voi köyhyyteen suistua hyvin toimeentulevakin.

Kertomusten välissä on napakoita asiapitoisia näkökulmia köyhyysteemaan.

Tukalassa tilanteessa olevia vanhuksia ei juuri löytynyt haastateltavaksi, vaikka kirjassa siteerattu professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä on huolissaan vanhusten itsemurhien määrän kasvusta, jonka taustalla voi olla vähävaraisuuden aiheuttama näköalattomuus. (Ikääntyneitä tekijäkaksikko on tavannut syrjäkylien ihmisistä kertovassa tuoreessa kirjassaan Reunalla, jota vasta jonotan kirjastosta.)

Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, jotka joutuvat sinnittelemään vähällä. Kirjaan haastatelluista monen tilanne helpottuisi, jos ei tarvitsisi aivan koko aikaa kituuttaa. Suomalaisen sosiaaliturvan taso on todettu EU:n tasolla liian matalaksi. Tarvittaisiin vain päätöksiä, rahan käyttämistä eri tavalla kuin nyt, jotta heikoimmassa asemassa olevien asemaa parannettaisiin. Köyhien näkökulmasta maassa harjoitetaan vääränlaista politiikkaa.


Vuori, Katariina ja Vesa Ranta. Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyysrajan takaa. Like 2017. Kirjastosta.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula



Olen lukenut tähän saakka kaikki 11–12-vuotiaasta ja vähintäänkin hieman erikoisesta Flavia de Lucesta kertovat jännärit. Tarinat alkoivat hieman puuduttaa samaa kaavaa toistettuaan, mutta onneksi kirjailija Alan Bradley lähtikin viemään Flavian tarinaa eteenpäin ja (toivottavasti) uuteen suuntaan. Periaatteessa Flavia-jännäreiden lähtökohta on ovela: vähän yli kymmenvuotias puoliorpo tyttö jolla on erityisosaamista, ja jolla on ilkeät isosiskot, sureva isä ja rapistuva kotikartano. Eletään 50-luvun alkua Englannissa (huom. kirjailija on kanadalainen), eli sodan päättymisestä ei ole kovin pitkä aika.

Kuolleet linnut eivät laula keskittyy kirjasarjan alkupuolen kadoksissa olleen äidin lähestyviin hautajaisiin ja äidin kuolemaan liittyviin hämäriin yksityiskohtiin. Tämä tarina päättyy tietoon Flavian lähtemisestä Kanadaan sisäoppilaitokseen. Kirjailija koukuttaa lukijan ovelasti. Juuri kun olin ajatellut, että sarjan joutaa lopettaa, tuleekin seuraaville tarinoille aivan uusi näyttämö.  Nokisen tomumajan arvoitus on jo ilmestynyt suomeksi, siispä kirjastoon!

Bradley, Alan. Kuolleet linnut eivät laula (The Dead in their Vaulted Arches). Suom. Maija Heikinheimo. Bazar 2017. Kirjastosta.