perjantai 31. maaliskuuta 2017

Peter Sandström: Laudatur



Vuoron perään lomittuvat kaksi aikatasoa Peter Sandströmin romaanissa Laudatur. Vuoroin ollaan vuodessa 1988, vuoroin lähellä nykyhetkeä, vuotta 2014. Kirjan kertoja Peter muistelee menneisyyden kesää, kesää jolloin hänen isänsä ote alkoi lipsua. Peterillä itsellään ote lipsuu nykyajassa. Kirjailijan aikuistumassa olevat lapset ovat etäisiä ja vaimo poissa kotoa pitkiä aikoja. Nykyhetkessä Peter kaipaa vaimoaan ja vierailee vanhan professori Tulijärven luona. Menneisyyden kesänä hän menee lapsuudenkotiinsa juuri kun vanhempien suhteessa on kriisi. Tässäpä juonenkulku erittäin yksinkertaistettuna. Hienosti kirjoitettu romaani käsittelee muun muassa sanoja, menneisyyttä ja siitä irtipääsemistä, sukupolvien ketjua, sukulaisuutta ja parisuhdetta.

Suomenruotsalaisen Sandströmin romaanin on käsikirjoituksesta suomentanut Outi Menna.

Sandström, Peter. Laudatur. Suom. Outi Menna. 2016. S&S. 227 s. kirjastosta.  



keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Wladimir Kaminer: Venäläiset naapurini



Lyhyesti: Lempeällä huumorilla ja hyväntahtoisesti venäläisiä ja venäläisyyttä, miksipä ei laajemmin ajateltuna ihmisyyttä, tarkastelee neuvostoliittolaissyntyinen, mutta pitkään Berliinissä asunut ja saksaksi kirjoittava Wladimir Kaminer kertomuskokoelmassaan Venäläiset naapurini. Mukava lukukokemus. 
 
Kaminer Wladimir. Venäläiset naapurini. Eri kertomuskokoelmista suomentanut Riikka Majanen. Sammakko 2016. 272 s. Kirjastosta.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Antti Tuomainen: Tappaja, toivoakseni



Antti Tuomaisen esikoisteos Tappaja, toivoakseni (Myllylahti 2006) kertoo pahasti alkoholisoituneesta mutta raitistumaan pyrkivästä Antosta, joka velkakierteestä päästäkseen suostuu puuhaamaan kahden tappajan, tosin rangaistuksensa jo kärsineiden, tappamista.
Raitistumisen myötä ajatukset selkenevät ja omien – ja muidenkin – tekojen moraali nousee pohdintaan. Anto ehtii pohdiskella monta muutakin asiaa, vaikka jännäri etenee vauhdikkaasti. Murhasuunnitelmien ja raitistumispyrkimysten ohella päähenkilö ehtii rakastua ja kokea monta mutkaa suhteessaan.
Vetävästi kerrotun tarinan ydintä on uskottava raitistumisen kuvaus. Lehtihaastatteluissa Tuomainen onkin kertonut avoimesti omasta alkoholismistaan ja raitistumisestaan.
Pidin Tuomaisen tavasta kertoa. En jätä esikoista ainoaksi tuttavuudeksi! 

Tuomainen, Antti. Tappaja, toivoakseni. Like pokkari 2013. Kirjastosta.


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia




Mikko-Pekka Heikkisellä on ilmiömäinen taito kirjoittaa mahdollisen todellisuuden pohjalta ponnistavaa absurdia fantasiaa. Heikkinen ottaa elävästä elämästä tuttuja osia ja liittää ne osaksi luomaansa tarinaa ja maailmaa, ja hän tekee sen vielä sellainen pilke silmäkulmassaan, että närkästyksen aiheita hakevilla on vaikeuksia tehtävässään.

Heikkisen uusin, Poromafia, kertoo nimensä mukaisesti pohjoisinta Lappia hallitsevan Nelihangan suvun päämiehestä, Roukusta, Jónas-Guhtur Nelihangasta, ja hänen pyrkimyksistään pysyttää suku mahtiasemassa hänen jälkeensäkin. Kapuloita Nelihangan toiminnan rattaisiin heittelee hänen oma poikansa, moottorikelkkajengin johtaja Jouni-Sammeli eli Jyppyrä. Kuvioissa on mukana köyhän poromiehen vielä nuorehko leski Sára Poikkipää Osku-poikineen.

Huiminta kirjassa on sen aitojen yksityiskohtien runsaus, joka luontevasti lomittuu silkkaan mielikuvitukseen. Tausta- ja ajatustyötä on varmasti paljon takana, jotta laajemmat maisemat ja yksityiskohdat istuvat yhteen saumattomasti. Esimerkiksi:
Sára suli sillä hetkellä, kun hän astui lämmittimenhajuisesta autonkopista Utsjoen maisemaan. Kaukana etumaastossa kiipesi poutapilven varjo Bállovárrin huipun ylitse, lasketteli rinnettä ja lankesi laaksoon. Koivikossa pulisi lemmenkipeä teeri.
Seuraavalla tempaisulla moottori pärähti käyntiin, ja nenään etsiytyi kaksitahtisen klassikon katku. Autonperästä rullasi Lynx 3900, perintökalleus. Ville-vainaa oli antanut rakkineelle uuden elämän kerta toisensa jälkeen. Yhtään alkuperäistä osaa ei kelkassa enää ollut. Siippa oli vaihtanut telamaton, liu’ut, pyörät… moottorin kahdesti. Rotax 377:n pystyi korjaamaan kotikonstein, mutta salatieteet eivät Sáraa kiinnostaneet.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puutu tästä kertomuksesta ja romantiikkaa on sopivasti mausteeksi. Tuttua tyyliä ja laatua Heikkiseltä, jonka aiemmat romaanit ovat Terveiset Kutturasta vuodelta 2012 ja Jääräpää (2014).

Heikkinen, Mikko-Pekka. Poromafia. Johnny Kniga 2016. 382 s. Kirjastosta.