maanantai 20. helmikuuta 2017

Pajtim Statovci: Tiranan sydän



Nuori albaanimies, Bujar, lähtee ystävänsä Agimin kanssa kotikaupungistaan kohti parempaa elämää Pajtim Statovcin romaanissa Tiranan sydän. Myöhemmin tapaamme Bujarin Italiassa, Berliinissä, New Yorkissa ja Helsingissä. Agimia ei näy, mutta miksi, siihen kyllä saadaan lopulta vastaus. Takaumat rytmittävät kertomusta.

Bujar on tarinankertoja, ja hän tekee omasta elämästään kertomuksia ollakseen jotakin muuta kuin mitä hän oikeasti on. Jatkuvan valehtelun voi harrastelijapsykologimaisesti tulkita olevan torjuntaa. Taitava tarinankertojan on myös Pajtim Statovci.

Pidin Tiranan sydämestä jopa enemmän kuin Statovcin esikoisesta Kissani Jugoslavia. Tiranan sydämestä muodostuu karhea, kaunis, surullinen ja vain hitusen toiveikas kokonaisuus.

Statovci, Pajtim. Tiranan sydän. Otava 2016. 271 s. Kirjastosta.


perjantai 17. helmikuuta 2017

Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät




Yhteen vuorokauteen sijoittuva romaani Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on hieno ja mukaansatempaava kertomus, jonka jättää haikein mielin.
Romaanille ei tee oikeutta tiivistää sen juoni yhden sydämensiirron tarinaksi, koska tapa, jolla ranskalainen Maylis de Kerangal tarinan kertoo, on runsas olematta kuitenkaan ylenpalttinen.

Tarina alkaa aamulla ennen kuutta, kun kolme nuorukaista tekee lähtöä surffaamaan merelle ja se päättyy vuorokautta myöhemmin, kun yhden nuorukaisen sydän käynnistyy toisen ihmisen rinnassa. Kello käy, kertomuksen näyttämölle astuu yhä uusia henkilöitä omalla vuorollaan ja omalla vuorollaan he myös sieltä poistuvat. Samaan aikaan tapahtumat etenevät tietyssä järjestyksessä tietyn kaavan mukaan.
Ihastuin de Kerangalin kykyyn viedä lukija kulloisenkin henkilön poukkoileviin ajatuksiin siinä hetkessä ja vaivattomasti tästä ja nyt vaikkapa vuoden 1992 kesään. Kirjailija kertoo lääketieteellisen tapahtuman arvatenkin aivan oikein, mutta käyttää taitavasti romaanimuotoa siitä kertoakseen. De Kerangal välittää lukijalle monia niitä ajatuksia ja tuntemuksia, jotka mahdollisen luovuttajan omaiset tai luovutetun elimen saava henkilö käyvät läpi. Hän välttää lähes kokonaan lukijalle luennoimisen, johon niin usein romaaneissa törmää kun faktoja tai tiettyä aihetta käsitellään.

Useilla kirjallisuuspalkinnoilla palkittu Maylis de Kerangal on syntynyt vuonna 1967, ja hänen kirjoittajanuransa alkoi vuonna 2000. Hänen romaanejaan on käännetty useille kielille, ensimmäisenä suomeksi tämä Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Romaanista on tehty teatteriesitys (englanninkielisen Wikipedian mukaan) ja se on myös filmatisoitu. Réparer les vivants on valmistunut vuoden 2016 lopulla, pääosissa Tahar Rahim, Emmanuelle Seigner ja Anne Dorval. Minua huvitti kun olin ensin oman lukukokemukseni perusteella kirjoittanut kertomuksen näyttämöstä, ja kun etsin netistä lisätietoa kirjailijasta ja kirjasta, löytyivät nämä näyttämö- ja elokuvaversiot. Hieman epäilen romaanin siirtämistä valkokankaalle. Tapahtumat sinällään on helppo kuvata, mutta ihmisten päissä liikkuu niin paljon, etten usko sitä kaikkea pystyttävän dialogiksi siirtämään tai ilmeillä kuvaamaan. Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä elokuva Suomessa. 

Lisäys 21.7.2017: Vastoin kaikkia odotuksia kirjan pohjalta toteutettu elokuva, suomalaiselta nimeltään Niin kauan kun sydän lyö, tuli elokuvateattereihin heinäkuussa 2017. Heinäkuussa! Kuka ehtii ja viitsii elokuviin heinäkuussa?! 

Kerangal, Maylis de. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Réparer les vivants). Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen. Siltala 2016. 255 s. Kirjastosta.
 



maanantai 6. helmikuuta 2017

Marco Vichi: Komisario Bordelli



Italialaisen Marco Vichin jännäri Komisario Bordelli sijoittuu 1960-luvun alun Firenzeen. Sodankäynyt ja tupakkaa ketjussa tuprutteleva komisario kurvailee kuplavolkkarillaan pitkin helteessä kärvistelevää kaupunkia. Ratkaistavanaan hänellä on ikääntyneen rouva Pedrettin epäilyttävä kuolema. Ensimmäinen suomennos Bordelli-sarjasta on ilmestynyt viime vuonna.

Kirjassa on mukavaa vanhanaikaista dekkarimeininkiä, eli luistavaa kerrontaa, yksinäinen ja vähän erikoinen päähenkilö sekä kinkkinen kuolemantapaus, johon syylliset lopulta saadaan osoitettua. Komisario Bordellin lisäksi kirjassa pyörii monta muutakin hyvällä tavalla erikoista hahmoa. Hyvällä paikallistuntemuksella kertomuksen Firenzestä olisi saanut ehkä enemmän irti, koska matkailijalle tutuilla nurkilla ei paljoa liikuttu.

Silmiin osuneet muutamat käännösmokat jäivät häiritsemään muuten miellyttävää lukukokemusta. Kuplavolkkarin nokkapellin alla on tavaratila eikä moottori. Konepelti sen sijaan löytyy auton takapäästä. Nokkapelti vaihtuu kirjassa lennossa konepelliksi. Samoin käy haulikolle, josta tulee muutamaa kappaletta myöhemmin kivääri. Joka tapauksessa Bordellin tutkimuksia voisin lukea lisää, ja keväällä onkin kustantajan nettisivujen mukaan ilmestymässä seuraava teos, Komisario Bordellin likaisin tapaus.

Vichi, Marco. Komisario Bordelli (Il kommissario Bordelli). Suom. Enneli Poli. Aviador kustannus 2016. 238 s. Kirjastosta.