Markku Rönkkö: Ilmalinna

 Lukematta olisi jäänyt Markku Rönkön viime vuonna ilmestynyt Ilmalinna, ellei tuttava olisi kehunut sitä somessa. Kirjastossa ei ollut jonoa, joten pääsin heti lukemaan. Ihan yhteen putkeen en Ilmalinnaa ahmaissut, mutta ohitti muut kesken olevat kirjani.

Erityisesti pidin kirjan lopusta, joka antaa lukijalle vapaat kädet kehitellä onnellisia loppuja.

Sanni ja Fogeli ovat nuoria, ehkä hieman hukassa olevia, nuoria aikuisia. Viisikymppinen Sonja menettää työnsä ja jo aiemmin hän on menettänyt kosketuksen tyttäreensä Sanniin. Muita henkilöitä ovat herra Haarla ja sivuroolissa Leijona.

Rönkkö kirjoittaa enemmän kuin sujuvasti, sortumatta kuitenkaan turhaan verbaaliakrobatiaan, vaikka siihenkin hänellä varmasti olisi kykyjä.

 

Rönkkö, Markku. Ilmalinna. Like 2019. Kirjastosta.

 

 

Korona-aikaan keskenjääneet

Koronapandemia aiheutti omassa elämässäni sen, että töissä oli varsinkin alkuun kovat paineet ja kädet täynnä työtä. Iltaisin olin niin puhki, etten jaksanut paljoa lukea. Lisäksi kierrokset kävivät niin korkeina, että kirja jäi helposti kesken. Samaan syssyyn hankittiin peruskuntoinen asunto, jonka pesemisessä ja remontoimisessa on mennyt loputkin vapaa-ajasta. Äänikirjoista oli iloa paikkoja hinkatessa, mutta jaksoin kuunnella vain melko kevyttä kirjallisuutta. Louise Pennyn suomennetut Three Pines -kirjat tulevat ensimmäsienä mieleen.  Se ilo koronasta on ollut, että lainakirjat saivat olla rauhassa yli normaalin laina-ajan, joka siinä tilanteessa olisi mennyt sakkojen puolelle.

Aramburu, Fernando. Äidinmaa (Patria). Wsoy 2020. Suom. Sari Selander.

Odotukseni espanjalaisen Fernando Aramburun Äidinmaata kohtaan olivat kovat. Mielenkiintoinen aihe Baskimaan konfliktista ihmisten kokeman kautta kuvattuna sai minut tarttumaan tähän historialliseksi lukuromaaniksi luonnehdittuun tarinaan. Valitettavasti se osoittautui pahasti ylimittaiseksi ja junnaavaksi. Luin alusta pari sataa sivua ja lopusta noin sata.

Hjorth, Vigdis. Perintötekijät (Arv og miljø). Suom. Katriina Huttunen. S&S 2019.

Norjalaista kirjallisuutta ei tule luettua turhan paljon, joten lainasin mielelläni tämän kehutun kirjan. Alun perintöriitaa kuvataan arvatenkin totuudenmukaisesti, mutta en jaksanut innostua päähenkilön hidasta prosessia insestistä toipumiseen. Eteneminen on hidasta, koska muu perhe ei tunnusta päähenkilön kokemaa.

Erpenbeck, Jenny. Mennä, meni, mennyt (Geben, ging, gegangen. Suom. Jukka-Pekka Pajunen. Tammi 2019.

Kuvittelin etukäteen olevinani liekeissä saksalaisen Jenny Erpenbeckin kehutusta romaanista Mennä, meni, mennyt, mutta en ollutkaan. Aihe on mitä tärkein: pakolaisten kohtaaminen, kohtalo ja kohtelu Euroopassa. Oman mielenkiintoisen sävynsä kirjaan toisi Itä-Saksa-ulottuvuus. Suomenkielinen kerronta on sujuvaa, mutta en jaksanut lähteä kertomukseen mukaan.

Rachel Cusk. Siirtymä (Transit). Suom. Kaisa Kattelus. S&S 2019.

Kuulun varmasti harvinaiseen ja pieneen vähemmistöön, mutta Rachel Cuskin superlatiivein ylistetty Siirtymä ei innostanut minua. Saattaa juurikin olla tämä korona-aika, joka ei anna tilaa syventymistä vaativalle kirjallisuudelle, ainakaan näin pandemian alussa. Tai sitten olisi pitänyt lukea trilogian avaava Ääriviivat.

Pitää ottaa projektiksi lukea koko trilogia, aiemmin ilmestynyt Ääriviivat ja tuore Kunnia.