perjantai 31. elokuuta 2018

Marjo Heiskanen: Mustat koskettimet


Musiikki säestää romaania! Kirjailija Marjo Heiskanen on koonnut Spotifyyn listan romaanissaan Mustat koskettimet ”soineista” kappaleista. Klassinen musiikki on soittolistalla pääroolissa, onhan romaanin keskeinen hahmo p:nisti (kirjoitusasu juuri tämä) Sere Metsätsalo. Heiskanen on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja työskennellyt pianistina, joten hän tuntee romaanin aihepiirin hyvin, ja taitavasti hän kertoo musiikista ja muusikkoudesta.
 
Sere ajaa liittymästä moottoritielle kohti pohjoista. Tempovalinta onnistuu, ja hän solahtaa alkuiltapäivän harvaan letkaan vaikeuksitta, vaikka täälläpäin ei ole tapana antaa tietä. Väljyyden tunne nostaa mieleen Beethovenin toisen opuksen A-duuri-sonaatin finaalin alun. Se sakenee helposti liikaa. Soinnin kuuluisi kasautua kummuiksi, mutta ei tukkoon saakka, vaan kuin pilviportaiksi, joita kiivetessä tietää, että kumpu kummun perään jää taakse ja kolmisoinnun sävelet pinoutuvat aineettomaksi kimmellykseksi, jota pitkin kohoaa suoraan Zeun luokse taivaallisille niityille karkeloimaan. Niin hän sen haluaa. Kaunis jumala itse nostaa kainaloista loppumatkan, kuolevaisen ei tarvitse tehdä mitään, kunhan antaa periksi ja sulautuu juhlan valoon. Hän on usein suunnitellut, kuinka vielä opettaisi nuo tahdit äärimmäisen lahjakkaalle lapselle: hän kehottaisi avaamaan soinnun niin kuin hyvä jedi heilauttaisi valomiekkaa, keveän päättäväisesti - - - On olemassa tapahtumia, joissa on kaikki ulottuvuudet heti, myös yli äyräiden valuminen. Läpikuultava yli äyräiden valuminen, jossa tapahtuminen lisääntyy koko ajan eikä peitä mitään alleen, näkymä kirkas pohjaan saakka. Maaliskuun jää ei ole sellaista. Maaliskuun jää on valkoista, harmaata ja keltaista ja läpinäkymätöntä. Kuin hänen soittonsa.” 

Esittäviä taiteilijoita on yhtä monenlaisia kuin on esiintyjiäkin. Joku on huippulahjakas taiteellisesti ja teknisesti, ja tekeminen on hänelle helppoa, kuten vaikkapa romaanin viulisti Lauralle. Toiselta löytyy yleisöön vetoavaa karismaa enemmän kuin soittotaitoa. Sere on kokenut pianisti ja trion johtaja. Assari, Seren opiskelukaveri, mutta muusikon urasta luopunut Sari Asp, on Seren palkkaama asioiden hoitaja ja tarinan toinen keskeinen henkilö.”

Tarinan juonta voi ennakoida jaksojen nimistä: Trio, Duo, Duo, Sola.

Sari Asp nousee junaan. Hänestä loppu oli oikein sopiva. Niin on johdateltu sävellyksiäkin päätökseen: materiaali on ohentunut, pelkistynyt äärimmilleen kunnes jäljellä on vain piste, jossa eleet yhdistyvät ja kumoavat toisensa.”

Marjo Heiskasen esikoisromaani Idiootin valinta on ilmestynyt vuonna 2009. Ennen Mustia koskettimia hän on julkaissut runokokoelman Äänes ja elämäkerran Kollaan kenttäpapin tarina. Minulle Heiskanen on uusi tuttavuus, ja odotan mielenkiinnolla hänen seuraavaa teostaan.


Heiskanen, Marjo. Mustat koskettimet. Siltala 2017. 352 s. Kirjastosta.   

Elin Willows: Sisämaa


Ihastuin suuresti tähän jonnekin Ruotsin sisämaahan, lähelle napapiiriä, mutta kuitenkin sen eteläpuolella sijaitsevaan pieneen taajamaan sijoittuvaan kertomukseen. Elin Willowsin romaanin Sisämaa kertoja on etelästä ja rannikolta lähtöisin oleva nuori nainen ja mikä merkityksellisintä, hän kuvaa havaintojaan ja ajatuksiaan ajastaan paikkakunnalla.
 
Kertoja on jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa, jossa on piirteitä masennuksesta.

 Pääsen monenlaisista tunteista asumalla täällä.

Tai en tiedä onko pysähtyneisyys oikea sana kuvaamaan uutta elämää, täysin toisenlaista kuin mitä hän on aikaisemmin elänyt. Joka tapauksessa aikansa asuttuaan kertoja on valmis lähtemään, vaikka hän ei sitä ääneen sanokaan.

Willows kuvaa tapahtumia ja naisen ajatuksia tavalla, joka ei vie lukijaa mukanaan mihinkään synkkään, vaan lukeminen on kepeää. Kertojan pieni elämä on terapeuttista hänelle ja myös lukijalle. Ulkopuolisena, muualta tulleena, ja sellaiseksi jäävänä, tarinan kertoja raportoi yhteisöstä yhtä terävästi kuin omasta elämästään.

Autokuski on toivottavasti selvin päin ja esittäytyy Kalleksi. Tiedän kuka hän on, vaikka emme olekaan ikinä tavanneet. Täällä tiedetään.
Useimmat täällä asuvat ovat syntyneet täällä, muut ovat saaneet selittää tulonsa. Ei tänne niin vain tulla eikä tänne niin vain sulauduta.
   Täältä pois muuttamista ei tarvitse selittää.

Minuun Elin Willowsin esikoisromaanin tyyli Raija Rintamäen suomentamana teki vahvan vaikutuksen. Yleensä aikatasojen vaihtelu häiritsee minua, mutta tähän se sopii kuin nenä päähän. Willowsin nimi kannattaa painaa mieleen!

Elin Willows on syntynyt (1982) ja kasvanut Ruotsissa, mutta hän on asunut Vaasassa vuodesta 2012. Sisämaa on ilmestynyt samaan aikaan sekä Suomessa että Ruotsissa. 

Willows, Elin. Sisämaa (Inlandet). Suom. Raija Rintamäki. Teos 2018. 191 s.

torstai 30. elokuuta 2018

Leila Slïmani: Kehtolaulu


Valkoihoinen lastenhoitaja on kummajainen, jota Pariisin ns. parempien kaupunginosien muut lastenhoitajat tarkkailevat uteliaina. Louise ei katseista piittaa, eikä hän välitä tehdä tuttavuutta muiden kanssa. Wafa on ainoa, joka tutustuu Louiseen lähemmin, muttei hänkään pääse Louisea lähelle.
 
Mikä ajaa Louisen hirvittävään tekoon, josta Leila Slïmani kertoo heti romaaninsa Kehtolaulu alkusivuilla? Mielenterveyden ongelmat eivät ole ainoa selitys, mutta toki osasyy. Mitä ihminen on kykenevä, kun hän on menettänyt kaiken?

Louisen työnantajat Myriam ja Paul pitävät alkuun lastenhoitajaa aarteena, joka mahdollistaa heille vaativan työelämän, eikä vain lapsia hoitamalla. Mutta vähitellen ja ikävien asioiden paljastuessa he alkavat haluta eroon perheen sisälle tunkeutuneesta kodin hengettärestä.

Slïmani on taitava kertoja, hän ei avaa kaikkea heti eikä kaikkea kokonaan koskaan, mutta lukija saa alkuun vihjeitä ja kertomuksen kuluessa yhä täydellisemmäksi muodostuvan kuvan Louisesta. Lasten vanhemmat Slïmani kuvailee vanhempina etäisiksi ja työorientoituneiksi, jotka mielellään katsovat puhelimesta lapsista otettuja kuvia, jopa tekevät niin mieluummin kuin kohtaavat lapsiaan aidosti. Saako lukija olla tuntematta voimakasta sympatiaa vanhempia kohtaan? Vanhempia, joiden suurin pelko on ollut, että lapsille tapahtuisi jotakin. 

Kirjan herättämiä kysymyksiä pohtiessa alan ymmärtää, miksi se palkittiin Ranskan arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla Concourtilla vuonna 2016.

Suosittelen psykologisen jännityksen ystäville.

Slïmani, Leila. Kehtolaulu (Chanson douce). Suom. Lotta Toivanen. Wsoy 2018. 237 s. Kirjastosta.