torstai 20. helmikuuta 2020

Max Seeck: Uskollinen lukija


Huh! Olipa niin jännittävä äänikirja, että illalla kuunneltuna se tuli uniin asti mukaan. En ole pitkään aikaan nähnyt painajaisia, mutta nyt pystyin yhdistämään uneni jännäriin.

Kotimaisia jännäreitä en olekaan vielä kuunnellut, en ennen kuin otin listalle Max Seeckin psykologiseksi jännitysromaaniksi luonnehditun Uskollisen lukijan.

Kertomus piti otteessaan niin hyvin, että se piti kuunnella muutaman päivän kuluessa.

Kuuluisa jännityskirjailija Roger Koponen on samaan aikaan Savonlinnassa kirjailijaillassa, kun hänen vaimonsa murhataan pariskunnan ökytalossa Helsingissä. Murhatutkintaa johtaa Jessica Niemi, joka antaa ymmärtää olevansa tavallinen poliisi, ja asuvansa vaatimattomasti yksiössä, kun todellisuudessa hän on hyvin varakas. Raha vain ei tuo onnea. Lukija odottaa mielenkiinnolla, minkälaiseen tragediaan päättyy nuoren Jessican Italian-romanssi. Näinhän voi päätellä nykyhetken tilanteesta, Jessicahan on sinkku. Mistä hänen aiemmin syntyneet vammansa, jotka vieläkin välillä vaivaavat, ovat syntyneet?

Seeck paljastaa menneisyyden tapahtumia vähän kerrallaan. Vähän kerrallaan etenevät myös monimutkaiseksi rikosvyyhdiksi paisuneet murhatutkimukset. Jännitys tihenee monella suunnalla. Jessican menneisyyden ja nykyhetken rikosten ohella seurataan Jessican esimiehen, Erne Miksonin terveystilaa.

Loppuratkaisu on niin mielikuvituksellinen, ja niin kaukaa haettu, että pelko tulevista painajaisista väistyy. Loppu myös töksähtää niin yllättäen, että minun piti käydä ekirjan puolella lukemassa loppuratkaisu, koska epäilin keskittymiseni herpaantuneen juuri ratkaisevassa kohdassa (ei ollut herpaantunut).

Uskollisen lukijan julkaisuoikeudet on myyty kustantajan mainoksen mukaan 30 maahan. Hienoa, sillä ei sitä tarvitse hävetä vähääkään muiden rinnalla.

Max Seeckin äänikirjan Uskollinen lukija kansikuva.
Seeck, Max. Uskollinen lukija. Lukija Satu Paavola. Tammi 2019.


tiistai 18. helmikuuta 2020

Maylis de Kerangal: Maailma käden ulottuvilla


Koristemaalarin työtä on taikoa todellisuus kuvaksi. Marmoria puulevylle, tai illuusio paikasta elokuvalavasteisiin, esimerkiksi. Illuusion taide vaatii mm. fysiikkaa, teknistä osaamista, kädentaitoa ja silmää. Todellisuuden jäljentäminen ei kuitenkaan anna koristemaalarille vapautta olla luova, tehdä omaa taidetta. Työ myös on epävarmaa pätkätyötä. Työuran alussa on otettava vastaan se työ, jonka sattuu saamaan, eikä tehtävä välttämättä ole kovin hohdokas.

Koristemaalari ei ole vain maalari, jokainen heistä on luonnollisesti oma yksilönsä. Ranskalainen Maylis de Kerangal kertoo romaanissaan Maailma käden ulottuvilla Paulan kasvutarinan nuoresta haahuilijasta aikuiseksi ja omaa urapolkuaan hapuillen etsivästä rautaiseksi ammattilaiseksi.

Romaanissa Paula, Jonas ja Kate ovat ystäviä ja samassa brysseliläisessä opinahjossa opiskelleita koristemaalareita. Kertomuksen alussa he tapaavat pariisilaisessa baarissa opintojen päättymisestä muutaman vuoden jälkeen. Paula on juuri tullut Moskovasta ja Katella on tiedossa useita tuottoisia tilaustöitä. Jonas kuitenkin on saanut mahdollisuuden tehdä taidetta, oikeaa taidetta. Suuri tilaustyö on originaalifresko, aiheenaan trooppinen viidakko. Lukiessa voi melkein kuulla, kuinka Kate ja Paula henkäisevät kateudesta ja ihailusta.

Lukija voi henkäistä ihaillen de Kerangalia lukiessa. Hän kertoilee kuin ohimennen tuhdin tietopaketin koristemaalaamisesta. Ajatellaanpa vaikka marmoreita, tyypillistä koristemaalarin aihetta. Koristemaalari ei maalaa mitä marmoria tahansa, vaan esimerkiksi portoria tai cerfontainea. Myös hänen tapansa kertoa on sellaista, että tekee mieli lukea hitaasti ja moneen kertaan. Esimerkiksi otan kohdan tiiviin opiskelujakson loppuajoilta.

”… Heidän piti nyt jättää ateljee niin kuin jätetään lapsuus ja löytää takaisin ulkomaailmaan, palata maailmaan, jonka he olivat jättäneet taakseen itse sitä tajuamatta. Kaikki oli lopullisesti muuttunut. Silloinkin kun he seurasivat, miten Wounda kääntyi vielä viimeisen kerran katsomaan Janea ennen kuin katosi viidakkoon, he ajattelivat sitä, ja kumpikin oli toisen apina, vuorotellen tai yhtä aikaa, apinoita uuden elämän kynnyksellä.”

Lopulta Paula pääsee tekemään äärimmäistä kopiota, Lascauxin luolan jäljennöstä, ”esihistorian Sixtuksen kappelia”.

Pidin Maylis de Kerangalin edellisestä suomennoksesta, Haudataan kuolleet,paikkaillaan elävät, josta on muuten tehty Suomenkin teattereissa kiertänyt elokuva, mutta pidin tästä vielä enemmän. Etenkin henkilöt ovat tässä uudemmassa elävämpiä ja romaanin henkilöt muodostavat sopivan kompaktin joukon.

Maailma käden ulottuvilla on ehdolla vuoden 2019 parhaaksi käännöskirjaksi ja Jarl Hellemann -palkinnon saajaksi yhdessä neljän muun ehdokkaan kanssa. Suomen kirjasäätiö jakaa palkinnon kirjan suomentajalle Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin yhteydessä toukokuussa.  

Kirjan Maailma käden ulottuvilla kansikuva.
De Kerangal, Maylis. Maailma käden ulottuvilla. (Un monde à portée de main) Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen. Siltala 2019. 255 s.