sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Nina Wähä: Testamente

Yli seitsemäntoista tunnin kuuntelu-urakan jälkeen jäin miettimään mitä jäi mieleen ruotsalaisen Nina Wähän viime vuonna ilmestyneestä romaanista Testamente, joka ilmestyi suomeksi tänä vuonna nimellä Perintö. Mikäli ruotsalaisilla on ollut ennakkoluuloja suomalaisista köyhinä, synkkänä ja omituisena sakkina, saattaa romaani vahvistaa niitä entisestään. Perinnön voi lukea myös kasvutarinana, kertomuksena sisaruudesta ja sisarten yksilöllisyydestä, perimän ja ympäristön vaikutuksesta kasvuun, perheväkivallasta, sisaruussuhteista ja vieläpä esimerkkinä sukupolvet ylittävästä sukupuolten välisestä epätasa-arvosta.

Testamentti kertoo tornionjokilaaksolaisesta Toimin perheestä, jossa isä Pentin ja äiti Siirin lisäksi on kaikkiaan neljätoista lasta. Elossa lapsia on kaksitoista. Eikä perhe suinkaan ole lestadiolainen, vaikka isän suvussa sitä onkin, pois se heistä! Jokainen pääsee vuorollaan ääneen tai tulee kuvatuksi, kuka syvällisemmin, kuka vähän pintapuolisemmin. Pentin tausta on pian kerrottu, mutta Siirin lapsuus rajantakaisessa Karjalassa ja evakkomatka tulevat kerrotuiksi perusteellisemmin, ehkä turhankin perusteellisesti.

Vaikka henkilömäärä on suuri ja kertomus polveilee, saa kokonaisuudesta melko hyvin selkoa Wähän selkeän tyylin ansiosta. Wähän kertomatyyli myös pitää lukijan tai kuuntelijan otteessaan. Mitä sitten tapahtuu? Minkälainen henkilö seuraava kohde on? Kuka teki ja mitä? Luin vasta jälkeenpäin, että romaanin taustalla ovat Wähän lapsuudessa kuulemat sukutarinat. Ilmakos romaania oli mukava kuunnella. Vain yhden kohdan kelasin yli, ja se oli Kulta-lehmän kohtalo. Vaikka romaani ei olekaan mikään selkokielinen, pysyin ruotsin harrastelijana hyvin kärryillä.

Romaani on siis alun perin kirjoitettu ruotsiksi, ja jos jotakin jäi kaipaamaan, niin alueelle tyypillistä murretta. Toisaalta yleiskielisyys korostaa henkilöiden ja tarinan universaalia luonnetta.

Sisarusten ikähaitari on luonnollisesti suuri. Minulla teki välillä vaikeuksia pysyä ajan tasalla menneestä tai romaanin nykyhetkestä (1980-luvun alku) puhuttaessa. Huvittavana yksityiskohtana panin merkille, että lasten nimet eivät noudattaneet välttämättä kunkin lapsen syntymän ajan suosikkinimiä, ja sekin osaltaan hämärsi aikakäsitystä minulle.

Joistakin puutteistaan huolimatta romaani on lukemisen – tai kuuntelemisen – arvoinen.

Nina Wähän Testamente-äänikirjan kansikuva

Wähä, Nina. Testamente. Norstedts 2019, äänikirja, lukija Nina Wähä. (Suomeksi Perintö (suom. Sanna Manninen) WSOY 2020).

 

 

 

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Alexander McCall Smith: The Second Worst Restaurant in France

Kirjaston Libby-palvelun tarjontaa selatessa törmäsin Alexander McCall Smithin tuoreeseen kirjaan The Second Worst Restaurant in France vuodelta 2019. Kansikuvan ja nimen perusteella se vaikutti vauhdikkaalta, humoristiselta ja kulinaristiselta elämykseltä. Odotukset eivät täysin täyttyneet, vaikka sujuvasti kerrottu pieni tarina olikin kyseessä.

Skotlantilainen Alexander McCall Smith tunnetaan erityisesti televisioidusta ja suomennetuista Mma Ramotswe tutkii -sarjastaan, mutta hän on edelleen, vähän yli 70-vuotiaana, tuottelias kirjailija. Hän on Wikipedian mukaan kirjoittanut tai toimittanut ainakin 60 teosta, romaaneja, novelleja, lastenkirjoja ja työuransa erikoisaloihin kuuluvien oikeuslääketieteen ja bioetiikan alalta.

Mma Ramotswe tutkii -sarjan lisäksi McCall Smith on kirjottanut useita romaanisarjoja, joista olen lukenut The Sunday Philosophy Club -kirjoja, viimeisimpänä The Charming Quirks of Others. The Second Worst Restaurant in France on sekin englanninkielisen Wikipedian mukaan osa sarjaa, toinen Paul Stuart -sarjan romaaneista.

McCall Smith on siis sujuva kertoja, mutta ainakin tällä kertaa teemat jäävät pinnallisiksi sipaisuiksi. Ruokafilosofiaa on ripoteltu mausteeksi, kirjoittaahan päähenkilö aiheeseen liittyvää kirjaa. Henkilöt jäävät ohuiksi ja tapahtumat köykäisesti kerrotuiksi. McCall Smithin tyyli ei tosin olekaan syväluotaava, vaan hän tuottaa ei-aivan-niin-pinnallista viihdettä. Eikä neljän–viiden kirjan vuositahdilla kovin perusteellista jälkeä saakaan aikaan.

Kansikuva kirjasta The Second Worst Restaurant in France

 McCall Smith, Alexander. The Second Worst Restaurant in France. Polygon 2019. e-kirja-