Adichie,
Chimamanda Ngozi. Meidän kaikkien pitäisi
olla feministejä. (We Should All Be Feminists) Suom. Sari Karhulahti.
Otava. 45 s. Kirjastosta.
Kyllä,
meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, ja sen osoittaa selkokielellä ja
omiin kokemuksiin nojautuen nigerialaislähtöinen kirjailija Chimamanda Ngozi
Adichie. Pieni kirjanen, essee, perustuu hänen pitämäänsä puheeseen. Hänelle
feministi on kuka tahansa, joka myöntää että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja
että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan.
Bradley,
Alan. Nokisen tomumajan arvoitus. (As Chimney Sweeper Come to Dust). Suom. Maija
Heikinheimo. Bazar Kustannus Oy 2017. Kirjastosta.
Alan
Bradleyn kirjoittamat jännärit omanlaisestaan 12-vuotiaasta englantilaisesta
Flavia de Lucesta ovat olleet suosikkejani, mutta sarjan uusimmat eivät enää
ole jaksaneet viehättää. Toki tässä Kanadaan sijoittuvassa tarinassa on
nokkelia juonenkäänteitä ja se on muutenkin aivan ok, mutta Flavia de Lucen
tarina on lähtenyt sellaisille urille aiemmasta, etten minä ole kovin
innostunut.
Heikkinen,
Vesa ja Tapio Pajunen. Kansalaistaito.
Miten politiikkaa voi ymmärtää, jos sitä voi ymmärtää? Teos 2016. Kirjastosta.
Entisenä
toimittajana (työsarkaan kuului myös politiikka) luin Kansalaistaidon mielenkiinnolla. Paljon se sisälsi tuttua juttua.
Hyviä näkökulmia kielen ja politiikan suhteista, ja siksi toivottavasti kirja
löytää laajan yleisön.
Kivimäki,
Ville ja Kirsi-Maria Hytönen. Rauhaton
rauha. Suomalaiset ja sodan päättyminen 1945 – 50. Vastapaino 2015. 394 s. Kirjastosta.
Kiinnostava
kirja oman henkilöhistoriani kautta (lappilaiset vanhempani elivät sota-aikana).
Parasta kirjassa olivat monet valokuvat Lapista ja lappilaisista, vaikka
kaikkia henkilö- ja paikkatietoja niissä ei ollutkaan. Kirja on
mielenkiintoinen artikkelikokoelma, jossa rauhan aikaa tarkastellaan monesta
eri näkökulmasta. Ajat eivät todellakaan olleet rauhallisia! Suosittelen
lähihistoriasta kiinnostuneille.
Mällinen,
Jarno. Hiekkaan piirretty hirviö.
Like 2014. Kirjastosta.
Entisenä
toimittajana lehtimaailman muutoksen kuvaus kiinnosti, mutta Mällisen teksti
oli turhan lennokasta minun makuuni.
