Miten
huippuviulisti sopeutuu, jos ylipäätään sopeutuu, soittokyvyn vievään vammautumiseen?
Tätä(kin) pohtii tuore kotimainen elokuva Viulisti.
Kansainvälistä
uraa tekevä Karin (Matleena Kuusniemi) joutuu onnettomuuteen heti elokuvan
alussa. Soittokyky on mennyttä, eivätkä opetushommat kummemmin motivoi, vaikka
niitä hän menestyksekkäästi tekee. Mieli tekisi johtamaan, kapellimestariksi,
vaikka edessä olisikin kivinen tie. Musiikki on Karinille kaikkein tärkein asia.
Oma poikakin on sivuroolissa Karinin elämässä ja saa hyväksyvän hymyn vasta kun
poika ilmoittaa aikovansa yhtä hyväksi viulistiksi kuin äitinsä. Karin elää siis vaikeita aikoja, joita hän
ilmentää mm. synkillä tuijotuksilla kaukaisuuteen. Elokuvasta jäivät mieleen
pitkät tuijottelujaksot. Muutenkin elokuva oli vähän liian pitkä, mutta onneksi
lopussa se sai uutta vauhtia. Huumoria ja iloa ei tässä elokuvassa ole, mutta
olen nähnyt synkempiäkin.
Karin
iskee silmänsä yhteen oppilaistaan, Olavi Uusivirran esittämään Anttiin.
Opettaja saa edistettyä suojattinsa uraa ohi toisen oppilaan. Kuinkahan yleistä
vastaava suosittelu ja suosiminen on musiikkipiireissä, ainakin tavallisessa
työelämässä ilmiö on kovin tavallinen, ainakin mikäli lehti- ja
nettikeskusteluihin on uskomista. Viulistissa
lisäsävynsä tuo opettajan ja oppilaan seksisuhde, huom., ei siis rakkaussuhde.
Tarkennan vielä, että elävässä elämässä suosimista ym. tapahtuu suuressa määrin
myös ilman mitään seksiin liittyviä suhteita, kuten esimerkiksi pärstäkertoimen,
henkilökemioiden tai tuttavuus- ja sukulaisuussuhteiden perusteella.
Näyttelijät
ovat treenanneet soittamista, ja se näkyy melko luontevana soiton esittämisenä.
Muutenkin näyttelijät hoitivat hommansa melko lailla mallikkaasti. Musiikki on
tietenkin ihanaa, ja Mendelssohnin viulukonserton teema jää korvamadoksi. Piti heti
kaivaa vinyylilevyarkistosta rahiseva ja napsuva levy ja laittaa se soimaan.
Youtubesta löytyi rahisemattomia ja hienoja esityksiä, mutta tietokoneen
äänentoisto on mitä on.
Elokuvan
ovat käsikirjoittaneet Emmi Pesonen ja Paavo Westerberg, ohjauksesta vastaa
näyttelijänä ja käsikirjoittajana tunnetuksi tullut Westerberg. Pääosissa ovat
Matleena Kuusniemi, Olavi Uusivirta, Samuli Edelmann ja tanskalaisesta
Silta-sarjasta tuttu Kim Bodnia.
Tähtiä?
Annan 3. Ei huono, koska hienoa musiikkia, kaunista kuvausta ja onnistunut
loppupuoli, mutta pitkä, väliin jahkaileva, osin epäuskottava ja melko
tasapaksu.
