Jännittävä
ja yllättävä, siinä parhaat adjektiivit kuvaamaan ranskalaisen Pierre Lemaitren viime vuonna suomeksi
ilmestynyttä menestysdekkaria nimeltään Alex.
Kertomuksessa on paljon surua ja
vastenmielisiä tapahtumia, mutta jouhevat juonenkäänteet ja näkökulman
vaihdokset sekä vähitellen avautuva tarina pitävät otteessaan.
Kirjan Alex on nuori ja kaunis nainen, joka
vetää miehiä puoleensa. Tapahtumat käynnistyvät kun ohikulkija näkee kuinka
naista ensin pahoinpidellään ja sitten raahataan pakettiautoon. Tapausta
määrätään tutkimaan ylikomisario Camille Verhoeven, joka on traumatisoitunut
vaimonsa kaappauksesta ja surmasta. Camille on lisäksi lyhytkasvuinen, alta
puolentoista metrin, joten jo yksistään näistä syistä ylikomisario on
kiinnostava hahmo.
Mielestäni vähemmänkin ruumiita olisi
riittänyt, mutta odotan (kirjaston varausjonossa!) silti mielenkiinnolla
seuraavaa suomennosta, joka on nimetty ylikomisarion mukaan ja on siis Camille.
Sekä Alex
että Camille on palkittu
brittiläisellä The International Dagger -palkinnolla vuoden parhaana
ulkomaisena rikosromaanina. Alex
vuonna 2013 ja Camille 2015.
Lemaitre on ilmeisen innostunut kertomaan väkivaltaisesta
ja makaaberista ihmisen ruhjomisesta, sillä Alexin
tapahtumat nostavat mieleen Lemaitren historialliseksi romaaniksi luokitellun Näkemiin taivaassa, jossa toinen
päähenkilö vammautui sodassa kammottavalla tavalla. Näkemiin taivaassa
puolestaan on saanut arvostetun Concourt-palkinnon.
Lemaitre,
Pierre. Alex. Suom. Sirkka Aulanko. Minerva Kustannus 2015. 404 s. Kirjastosta.
