maanantai 21. maaliskuuta 2016

Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet

Jos vaikkapa Frank Gehryn arkkitehtuuri on vau-arkkitehtuuria, on puolestaan argentiinalaisen kirjailijan Julio Cortázarin (1914–1984) tuotanto vau-kirjallisuutta. Hänen tyylinsä on omintakeista ja taidokasta. Tuorein suomennos hänen tuotannostaan on novellikokoelma Tuli on kaikki tulet.
  Kahdeksassa kertomuksessa Cortázar vie lukijansa milloin mihinkin paikkaan ja aikaan, usein saman kertomuksen sisällä vaihdellen. Lukijan on syytä olla tarkkana koko ajan, sillä väliin hän vyöryttää tarinaa vaihtaen lennossa kertojaa, jota ei välttämättä esitellä lainkaan vaan jonka roolin saa lukija itse päätellä. Vaikka Cortázarin kerronnassa on surrealistisia piirteitä, on hänen tapansa kertoa kuitenkin niin selkeää, että lukeminen on ainakin näennäisen vaivatonta. Realistiselta vaikuttavat kertomukset ovat usein hyvin mielikuvituksellisia, fantasiaa lähenteleviä ja tunnelmaltaan vahvoja.
   Esimerkkinä arvoituksellisuudesta toimii hyvin kokoelman aloittaja Etelän moottoritie, jossa sunnuntain ruuhkassa liikenne Pariisiin menevällä moottoritiellä alkaa takkuilla ja pysähdellä. Suma ei elävän elämän tapaan purkaudu tunneissa, vaan kestää päiviä ennen kuin matkalaiset pääsevät todella jatkamaan matkaansa. Jumiin joutuneet ihmiset selviytyvät kuka mitenkin, jos ylipäätään selviytyvät. Pysähdyksen syy jää arvoitukseksi. Kertomus sopisi vaikka tähän päivään, ellei Cortázar nimeäisi matkalaisia näiden autojen mukaan Renault Dauphineksi , Caravelleksi, Simca Arianeksi tai Citroen 2CV:ksi.
   Suomentaja Anu Partanen toteaa kirjoittamissaan jälkisanoissa Cortázarin halunneen uudistaa kertomustapaa, ja siinä hän todella onnistui. Tuli on kaikki tulet -kokoelman novellit on kirjoitettu Cortázarin pääteokseksi sanotun ja aivan omanlaisensa romaanin Ruutuhyppelyä (alkuteos 1963, Anu Partasen suomennos 2005) jälkeen.


Cortázar, Julio. Tuli on kaikki tulet (Todos los fuegos el fuego). Suomennos ja jälkisanat Anu Partanen. Teos 2015. Kirjastosta.