Amerikkalaisen
kirjailijan, yliopisto-opettajan ja tutkijan John Williamsin (1922-1994) romaani Stoner ilmestyi alun perin vuonna 1965 saamatta suurta huomiota.
Uusintapainos siitä otettiin vuonna 2003, mutta vasta kun New York Review Books Classics julkaisi sen John McGahernin johdantotekstillä varustettuna se alkoi saada
laajempaa huomiota ja kehuja osakseen. Suomeksi Stoner ilmestyi samannimisenä viime vuonna.
Stoner sopii suomalaiseen
mentaliteettiin hyvin. Takahikiän lahjakas poika lähetetään köyhistä oloista
saamaan oppia yliopistoon. Ujo ja kaupungin tavoista tuntematon nuori mies
keskittyy opiskelemaan ja opintojensa ohella tienaamaan raskaassa työssä
elantoaan. Pari ystävääkin hän saa opiskelukavereistaan, ja tarinan mollivoittoiseen
tunnelmaan sopii että yksi heistä kuolee ensimmäisessä maailmansodassa. On
sattumaa ja hyvää tuuria, että Stoner pääsee sisään akateemiseen maailmaan ja
luo siellä uran, vaikkakin ehkä vaatimattoman. Ujo ja kömpelö Stoner onnistuu
hankkimaan itselleen vaimonkin, vaikka avioliitto osoittautuu katastrofiksi. ”Edithillä ei ollut niin isoa roolia hänen
elämässään kuin hän oli joskus toivonut; tuntui suorastaan siltä kuin he
olisivat siirtyneet pitkäaikaiseen aselepoon, joka muistutti pattitilannetta.
He viettivät suurimman osan elämästään erillään.” Kylmäkiskoinen vaimo
käyttää heidän ainoaa lastaan koston välikappaleena ja vieraannuttaa tytärtä
isästään sen jälkeen kun Stoner muuttuu radikaalisti löytäessään itsestään
ainekset hyväksi opettajaksi. ”Rakkaus
kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan,
rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä
yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella
mitä löytyi – tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja
vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja
sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi.”
Aidon
rakkauden kohtaaminen kestää vain hetken ja suhteen loppuminen särkee Stonerin
sydämen. Kaiken lisäksi Stoneria kiusataan ja kampitetaan yliopistolla. Stoner
on kuitenkin sisukas, ja koska hän löytää kirjallisuuden opettamisesta
intohimonsa ja onnensa, pärjää hän osin nihkeästä työilmapiiristä huolimatta
työssään. Kaikki nämä vastoinkäymiset tässä lueteltuna kuulostavat synkkääkin
synkemmiltä, mutta Williamsin kertomana Stonerin tarina etenee jouhevasti.
Minuun
tämä romaani ei kolahtanut samalla tavalla kuin lukuisiin muihin, ylistäviä arvioita
antaneisiin lukijoihin. Mutta minulla on hyvä teoria tähän. Luin samaan aikaan Stonerin kanssa Julio Cortázarin Tuli onkaikki tulet -novellikokoelmaa, ja sen kertomusten yli todellisuuden
kurottava tiivis tunnelma sai – väärin perustein – minut odottamaan
Stoneriltakin jotakin ankean arkipäivän ylittävää. Kyseessä on samantyyppinen
ilmiö kuin jos syö yhdessä kummallisia makuja synnyttäviä ruokia, kuten vaikkapa
greippiä ja maitoa, tai mitä niitä yhdistelmiä onkaan.
Williams, John. Stoner. Johdanto John McGahern. (suom. Ilkka
Rekiaro) Bazar 2015. 306 s. Kirjastosta.
