Hieno
päätösromaani komealle kokonaisuudelle. Kansainvälisestikin suureen suosioon
nousseen italialaisen Elena Ferranten
(pseudonyymi) Napoli-sarja tulee päätökseensä neljännessä osassa, Kadonneen lapsen tarinassa.
Romaanisarja
on kuvaus ystävyydestä ja sen muuttumisesta vuosien varrella, ihmisen
kasvamisesta, asuinyhteisöstä, Napolin köyhän alueen tietystä korttelista,
sukujen hierarkioista, yhteiskunnan ja naisen aseman muutoksesta sekä
luokkarajoista. Kaikkea tätä ja paljon muuta samalla kertaa, kertojana Elena.
Hän kertoo oman tarinansa ohella ystävänsä Lilan tarinaa sekä monen muun heidän
elämäänsä liittyneen ihmisen tarinaa.
Teksti
soljuu eteenpäin niin sujuvasti, että oli vaikea löytää kohtaa, johon lukemisen
olisi keskeyttänyt nukkumaanmenoajan lähestyessä.
Napoli-sarja
toteutetaan televisiosarjana, ja ensimmäiset osat on tätä kirjoittaessani jo
julkaistu maksullisella HBO-kanavalla. En ole nähnyt, mutta mielenkiinnolla
odotan mahdollista maksuttomilla kanavilla julkaisua, jotta pääsen näkemään,
miten romaani muuntuu televisioon. Harmi, etten osaa italiaa, koska yleiskieli
ja murre ovat keskeisissä rooleissa, kun romaanin henkilöt merkitsevät paikkaansa
yhteiskunnassa. Murre sitoo kasvuympäristöön, ja köyhien alueiden oma kieli
leimaa puhujan, kun taas yleiskieli häivyttää taustan (ainakin osittain).
Ferrante,
Elena. Kadonneen lapsen tarina (Storia della bambina perduta). Suom. Helinä
Kangas. WSOY 2018. 511 s. Kirjastosta.
