Klassikon
tietää siitä, että se toimii yhä. Ranskalaisen Molièren (1622–1673) näytelmistä
moni on jäänyt elämään yhä uusina esityksinä. Oulun kaupunginteatteri on
ottanut nyt syksyllä 2017 ohjelmistoonsa yhden Molièren tunnetuimmista
komedioista, Saiturin. Mielestäni
esitys (23.11.2017) on kaikin puolin onnistunut. Esitys rullaa hyvin läpi
reilun parituntisen kestonsa.
Näyttelijät
tekevät hyvää jälkeä. Kokenut Puntti
Valtonen pääroolissa Harpaginina on mainio. Myös Tampereen yliopiston
näyttelijätyön laitoksen (Näty) opiskelijat Oliver Kollberg Cléantena, Sara-Maria
Heinonen Élisenä, Atte Antikainen
Valèrena ja Elina Saarela Mariannena
ovat mainioita. On näyttämöllä oululaistakin osaamista, niin ettei sitä
pelkästään vierailijavoimin esitetä. Saiturin on ohjannut ja sovittanut Kari-Pekka Toivonen.
Erityisesti
pidin Tellervo Syrjäkarin
suunnittelemista puvuista, jotka mielestäni olivat juuri sopivan övereitä ja
kullekin hahmolle sopivia.
Esityksen
piti olla tuoksuton, mutta eikös vain vinosti edessäni istuneesta vanhemmasta
rouvasta leijunut tympeä hajuveden tuoksu juuri suuntaani. Rouva oli iäkäs ja
hänen seurassaan ollut mies vaikutti vähintäänkin sotaveteraanilta, joten
minulla ei riittänyt pokkaa huomauttaa rouvalle tuoksusta. Ehkä hän oli
suihkauttanut hajustetta joskus aikaisemmin ja se sitten lemusi yhä.
Kuvituskuva on otettu käsiohjelman sivulta, mukana myös oma pääsylippu. (Näytöksessä käyty omalla rahalla)
