maanantai 27. marraskuuta 2017

Jenni Linturi: Jälleenrakennus



Jenni Linturin tuoreen romaanin nimi Jälleenrakennus vie ajatukset toisen maailmansodan päättymisen jälkeiseen aikaan. Romaanissa liikutaan paljon myös sota-ajassa ja sitäkin edeltävissä ajoissa. Minkään asian jälleenrakentamista romaanissa ei oikeastaan tapahdu, sillä niin raskaina painolasteina kokemukset sodan ja sitä edeltävältä ajalta ovat.
                     
Lettu katsoi Kalevia, laihoja hartioita, kumaraa ryhtiä. Kalevi käänsi katseensa, pudisti päätänsä, sama virsi kuin lapsena, ei hänkään, jos ei Olavi. Lettu tunsi väsymyksen kulkevan lävitseen. Hän ei enää jaksanut tapella. Silti hän tiesi, että pahimmat tappelut olivat vasta edessä. Sota ja sen tuoma yhtenäisyys katoaisivat pian, kuukausissa pikemminkin kuin vuosissa. Ei ihme, ettei Oiva ollut sitä kestänyt. Lettu avasi oven, jäi pitämään sitä Ingeborgille. Miten hänelle kävikin aina samalla tavalla, kun hän yritti ajatella Olavia tai Kalevia, ajatus kiertyi johonkin kolmanteen, heidän isäänsä?

Linturin romaani saa miettimään sodan vaikutuksia siviileihin ja sotilaisiin, mutta myös perheiden sisäistä dynamiikkaa. Ja elämää, joka ei mene kuin toivoisi, mutta se menee.

Pidin Linturin tavasta liikkua ihmisten ajatuksissa ja aikatasosta toiseen. Kaikkea ei tarvitse raportoida juurta jaksain, vähempikin riittää. Ja varmasti riittää, kun teksti on melko niukkaa määrällisesti, mutta sisältä täyteläistä.

Linturi, Jenni. Jälleenrakennus. Teos 2017. 231 s. Kirjastosta.