tiistai 14. marraskuuta 2017

Essi Kummu: Hyvästi pojat



Hyviä sanoja ja hyvin kerrottu koskettava kertomus löytyvät Essi Kummun tuoreesta romaanista Hyvästi pojat. En tarkoita hyvillä sanoilla sitä, että sanat olisivat jotenkin parempia tai huonompia kuin toiset sanat, vaan sitä kuinka Kummu on osannut valikoida minua lukijana miellyttäviä sanoja ja osannut laittaa ne osuvaan järjestykseen. Jo romaanin nimi on mainio, se lupaa kehityskertomuksen josta ei puutu huumoria. Takakanteen on laitettu romaania luonnehtimaan lainaus tekstistä, jonka olisin itsekin nostanut, eli: ”Rakas lukija. Tämä ei ole niitä teoksia, joiden lopussa on kasvettu ihmisinä. Tämä on niitä, joissa tehdään kierros, ja kun tullaan maaliin, ollaan epäonnistuttu ihmisinä ja kasvattajina ja tarvitaan ryyppy.”

Parhaiten mielestäni myös itse romaania kuvaa päähenkilön, kirjailijan, luonnehdinta omasta työn alla olevasta tekstistään. ”- - Luin kynttilän valossa viimeistä versiota käsikirjoituksesta ja teksti oli yhä epäsymmetristä ja huojuvaa, mutta jostain syystä se oli myös kohonnut tauon aikana kuin pullataikina. Sanojen ja lauseiden väliin oli tullut happea ja vastoin kaikkia odotuksia aloin lukiessa nähdä, mikä proosan keskeltä nousisi vielä joskus kirkkaana etualalle ja mikä siitä jäisi jäljelle. - -”

Toden totta, teksti on paikoin huojuvaa ja miksei epäsymmetristäkin, mutta sanojen ja lauseiden välissä on happea ja proosasta nousee asioita etualalle.

Kummu, Essi. Hyvästi pojat. Tammi 2017. 314 s. Kirjastosta.