Ilkka Taipale (s.
1942) kertoo viime vuoden lopulla ilmestyneen kirjansa Venäjä mon amour esipuheessaan saaneensa tarpeeksi lehdistön
yksinomaan kielteisestä Venäjä-kirjoittelusta. Kirjassaan hän kannustaa
suomalaisia hankkimaan venäläisiä ystäviä ja kertoo itse lukuisia esimerkkejä.
Taitavana tarinankertojana Ilkka Taipale kertoilee jouhevasti
ja usein hieman humoristisesti tapaamistaan ihmisistä, kokemuksistaan vaikkapa
venäläisessä mielisairaalassa tai venäläisen byrokratian kanssa, puhumattakaan
suomalaisten toimijoiden haluttomuudesta ja osaamattomuudesta tehdä yhteistyötä
venäläisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarinat rönsyilevät ja sinkoilevat
paikasta toiseen vain suurin piirtein kronologiaa noudattaen.
Taipale on lääkärinä, entisenä demareiden kansanedustajana
ja kansalaisaktivistina ollut eri tavoin yhteydessä venäläisiin ihmisiin ja
organisaatioihin. Hänellä on myös sukujuuria Venäjällä. Lukemattomien
matkojensa ansiosta hänellä on näkemystä naapurimaastamme, sekä Neuvostoliiton
ajoilta että nyky-Venjältä.
Aika ei tunnu koskaan olevan kypsä rakentavaan
yhteistoimintaan, eikä useinkaan suurin syy piile venäläisissä.
Taipaleen kanssa ei tarvitse kaikesta olla samaa mieltä,
mutta kirjassaan hän tuo hauskasti kerrotuilla omakohtaisilla kokemuksillaan
virkistävän puheenvuoron Venäjä-keskusteluihin.
Ilkka Taipale. Venäjä mon amour. Into Kustannus Oy 2015. 287
s. Kirjastosta.
