Maailma
ja Aarni vieroksuivat toisiaan läpi koko Aarnin elämän. Vain valokuvatessaan
tai pimiössä työskennellessään Pauliina
Vanhatalon uusimman romaanin päähenkilö kokee elämän tuskattomana. Itsensä
epäileminen ja kyseenalaistaminen ovat kansainvälisestikin tunnetuksi
valokuvaajaksi nousseen Aarnin pysyviä seuralaisia. Suhteet parhaaseen ystävään ja jopa
perheeseen ovat ohuet ja vain ohenevat vuosien mittaan.
Pitkä valotusaika on kauttaaltaan synkkä tarina,
vaikka päähenkilö pääsee elämään kiinni valokuvaamisen kautta. Myötätunto on
tämän ujon ja oudon puolella, sillä ekstrovertille ja sosiaalisesti
lahjakkaalle ystävälle ei lopulta käy paremmin.
Muutamat
viittaukset tunnistettaviin paikkoihin ja sujuva murteen käyttö vievät
oululaisen lukijan kotikaupungin maisemiin.
Vaikka Pitkä valotusaika kuvaa ulkopuolisuutta
ja epävarmuutta, on se kertomuksena ehyt ja sen lukee kerralla. Pauliina
Vanhatalon kieli sopii kertomukseen hyvin.
Pauliina
Vanhatalo. Pitkä valotusaika. Tammi 2015. 223 s. Kirjastosta lainattu.
