perjantai 31. elokuuta 2018

Marjo Heiskanen: Mustat koskettimet


Musiikki säestää romaania! Kirjailija Marjo Heiskanen on koonnut Spotifyyn listan romaanissaan Mustat koskettimet ”soineista” kappaleista. Klassinen musiikki on soittolistalla pääroolissa, onhan romaanin keskeinen hahmo p:nisti (kirjoitusasu juuri tämä) Sere Metsätsalo. Heiskanen on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja työskennellyt pianistina, joten hän tuntee romaanin aihepiirin hyvin, ja taitavasti hän kertoo musiikista ja muusikkoudesta.
 
Sere ajaa liittymästä moottoritielle kohti pohjoista. Tempovalinta onnistuu, ja hän solahtaa alkuiltapäivän harvaan letkaan vaikeuksitta, vaikka täälläpäin ei ole tapana antaa tietä. Väljyyden tunne nostaa mieleen Beethovenin toisen opuksen A-duuri-sonaatin finaalin alun. Se sakenee helposti liikaa. Soinnin kuuluisi kasautua kummuiksi, mutta ei tukkoon saakka, vaan kuin pilviportaiksi, joita kiivetessä tietää, että kumpu kummun perään jää taakse ja kolmisoinnun sävelet pinoutuvat aineettomaksi kimmellykseksi, jota pitkin kohoaa suoraan Zeun luokse taivaallisille niityille karkeloimaan. Niin hän sen haluaa. Kaunis jumala itse nostaa kainaloista loppumatkan, kuolevaisen ei tarvitse tehdä mitään, kunhan antaa periksi ja sulautuu juhlan valoon. Hän on usein suunnitellut, kuinka vielä opettaisi nuo tahdit äärimmäisen lahjakkaalle lapselle: hän kehottaisi avaamaan soinnun niin kuin hyvä jedi heilauttaisi valomiekkaa, keveän päättäväisesti - - - On olemassa tapahtumia, joissa on kaikki ulottuvuudet heti, myös yli äyräiden valuminen. Läpikuultava yli äyräiden valuminen, jossa tapahtuminen lisääntyy koko ajan eikä peitä mitään alleen, näkymä kirkas pohjaan saakka. Maaliskuun jää ei ole sellaista. Maaliskuun jää on valkoista, harmaata ja keltaista ja läpinäkymätöntä. Kuin hänen soittonsa.” 

Esittäviä taiteilijoita on yhtä monenlaisia kuin on esiintyjiäkin. Joku on huippulahjakas taiteellisesti ja teknisesti, ja tekeminen on hänelle helppoa, kuten vaikkapa romaanin viulisti Lauralle. Toiselta löytyy yleisöön vetoavaa karismaa enemmän kuin soittotaitoa. Sere on kokenut pianisti ja trion johtaja. Assari, Seren opiskelukaveri, mutta muusikon urasta luopunut Sari Asp, on Seren palkkaama asioiden hoitaja ja tarinan toinen keskeinen henkilö.”

Tarinan juonta voi ennakoida jaksojen nimistä: Trio, Duo, Duo, Sola.

Sari Asp nousee junaan. Hänestä loppu oli oikein sopiva. Niin on johdateltu sävellyksiäkin päätökseen: materiaali on ohentunut, pelkistynyt äärimmilleen kunnes jäljellä on vain piste, jossa eleet yhdistyvät ja kumoavat toisensa.”

Marjo Heiskasen esikoisromaani Idiootin valinta on ilmestynyt vuonna 2009. Ennen Mustia koskettimia hän on julkaissut runokokoelman Äänes ja elämäkerran Kollaan kenttäpapin tarina. Minulle Heiskanen on uusi tuttavuus, ja odotan mielenkiinnolla hänen seuraavaa teostaan.


Heiskanen, Marjo. Mustat koskettimet. Siltala 2017. 352 s. Kirjastosta.