Omavarainen
pohjoinen, sitä Tommi Liimatan
romaanin mainio nimi Autarktis
tarkoittaa. Olen lähtöisin pohjoisesta, ja siksikin odotukset romaanille olivat
alkuun korkealla. Liimatta kertoo muutaman eri henkilön kautta pohjoisen
ihmisen (miehen) tarinat. Puhuvan tikkataulun, Ruottikuumeen, Kaatajan,
Kaatajan toteutumattoman sukuhaaran ja vielä Kaatajan toteutunut sukuhaara
vuorottelevat ja kertovat hyvinkin mahdollisista kohtaloista. Yksi naisäänikin
on livahtanut joukkoon, ja se määrittelee pohjoisuuden lähinnä mentaliteetiksi,
näköalaksi ja asenteeksi. Liimatan kertoman mukaan pohjoinen mentaliteetti on
sävytetty melankolialla.
Pidin
Liimatan hauskoista kommenteista ja huomioista, tavasta kuvata paikkoja niin
Lapissa kuin muualla maassa tai Ruotsissa sekä hänen kielestään. Esimerkiksi:
2 VALAJASKOSKI
-kyltin jälkeen käännyin oikealle. Siellä pyörätie ei jatkunut eikä alkanut
uudestaan edes patosillalla. Matala kaide erotti ajoradasta vain kapean
jalankulkuväylän, jossa ohjaustanko vähänkin varomattomassa ajossa raapisi
voimalaitosrakennuksen seinää.
Kertojat
menivät minulla hetkessä niin sekaisin, että lueskelin kirjaa hyvän matkaa
siten, että luin aina yhden kertojan kappaleet peräkkäin. Romaanista jäi
vaikutelma useammasta eri tarinasta, jotka vain teknisesti oli jaoteltu osiin
ja lomittain.
Liimatta,
Tommi. Autarktis. Like 2017. 271 s. Kirjastosta.
