Johanna
Laitila käsittelee esikoisromaanissaan Lilium regale isoja asioita. Romaanista löytyy itsemurhaan johtavaa
masennusta, rippunen pohjoista mytologiaa, erilaisia sotatraumoja, saksalaisten
Lapin sodassa aiheuttamia tuhoja, Ruotsissa vietetyn evakkoajan kokemuksia,
kiellettyä homorakkautta, sanoja vieraasta kielestä, ja kielestä, jota ei
opittu, kadonnutta kieltä.
Laitila kertoo Elsen tarinan isän tyttösestä dementiaa
sairastavaksi vuodepotilaaksi. Sukupolvet seuraavat toistaan. Elseä hoitava
Elise-tytär miettii olevansa seuraavana ketjussa. Else viettää elämänsä
ehtoopuolen Ruotsissa.
Kertomuksen Else on lähtöisin Tornionjokilaaksosta.
Laitila kuvaa seudun hyvin, ja erityisen hyvin hän tavoittaa ihmisten
puheenparren. Laitila kirjoittaa muutenkin rikasta kieltä, paikoitellen jopa
överiksi menemisen rajoilla.
Mutta Else saattoi puhua
kauan aikaa äidin kanssa, ennen kuin tajusi yhtäkkiä, ettei äiti ollutkaan
siinä, kuin hän olisi katsonut äidistä kuvaa, joka oli maalattu liian räikeillä
väreillä ja jossa tämän silmät ja huulet oli piirretty liian isoiksi. Harmaa
kalvo oli hävinnyt silmien päältä, mutta nyt katse tuli rajoissaan yli, silmät
olivat kuin uomistaan yli virtaava joki.
Kokonaisuutena omintakeinen ja onnistunut kokonaisuus.
Laitila, Johanna. Lilium regale. Gummerus 2019.
Kirjastosta.
