Kerrassaan
omalaatuinen rakkaustarina on japanilaisen Hiromi
Kawakamin Sensein salkku -romaani,
joka kertoo eläköityneen opettajan ja kolmekymmentä vuotta nuoremman, mutta jo
aikuistuneen entisen oppilaan Tsukikon suhteesta. Opettaja on japaniksi sensei,
ja sillä nimellä Tsukiko häntä kutsuu, eikä oikealla nimellä Harutsuna
Matsumoto. Tsukiko kertoo heidän tarinansa lakoniseen tapaan, mutta erinomaisen
hyvin toimivalla tavalla.
Sensein
ja Tsukikon suhde etenee hitaasti ja omalaatuisesti, ja seurusteluun asti
päästään vasta kirjan loppupuolella. Tapaamisissa on kuitenkin aina jotakin,
joka sykähdyttää Tsukikoa, ja hän ajattelee Senseitä paljon ja kirja keskittyy
paljolti heidän kohtaamisiinsa.
Olin iltaan asti kotosalla. Vetelehdin kirjaa
selaillen. Lueskellessa alkoi nukuttaa ja nukahdin puoleksi tunniksi. kun
havahduin ja avasin verhot, ulkona oli täysin pimeää. Kalenterin mukaan kevät
oli jo alkanut, mutta päivä oli vielä lyhyt. Talvipäivänseisauksen tienoilla päivien
lyhyys tuntui kaatuvan päälle, mutta minusta se oli huojentavaa. Kun tietää,
että kohta pimenee kuitenkin, pystyy valmistautumaan yksinäisyyttä herättävään
iltahämärään. Näinä päivinä, kun auringonlasku on alkanut viipyillä, erehtyi
helposti luulemaan, että pimeys ei ihan vielä koittaisi, eikä vieläkään … Ja
silloin kun tajusi, että oli pimenemässä, raskas alakulo valahti päälle.
Niinpä olin
lähtenyt ulos. Halusin varmistaa, etten ollut ainoa, joka oli elossa, enkä
ainoa, joka eli alakuloisia pohdiskellen. Mutta eihän sellaisesta voinut saada
selvää vain katselemalla ohikulkijoita. Ei, vaikka kuinka olisi halunnut.
Silloin
törmäsin sattumalta Senseihin.
”Tsukiko,
persauksiini koskee.”
Sensei seisoi
äkkiä rinnallani. Vilkaisin hänen kasvojaan hämmästyneenä, mutta hän näytti
tyyneltä, kuin kipu ei olisi kummoinen. Kysyin, mitä hänen persauksilleen oli
sattunut, ja hän irvisti hieman .
”Nuoret
naiset eivät käytä sellaisia sanoja kuin persaus.”
Ennen kuin
ennätin kysyä, mitä oikein voisin sanoa, Sensei jatkoi:
”Takamus tai
istuma-alue se on, takalisto, ilmaisuja löytyy kyllä. Nykyajan nuorilla on
heikko sanavarasto, ja siitä seuraa ongelmia.”
Kadulla
kohdattuaan parivaljakko siirtyy luontevasti baariin, kuten heillä on tapana. Oluen
ja saken lisäksi Tsukiko ja Sensei nauttivat lukemattomista japanilaisista
ruuista, aterioina tai juomisen kylkiäisenä.
Raisa
Porrasmaa on mielestäni onnistunut suomennoksessa. Lukeminen ei takerru
kieleen, vaan keskiössä ovat Tsukiko ja kertomus. Kansikuvaa kustantajan
nettisivuilta hakiessani törmäsin Raisa Porrasmaan kirjoittamaan mielenkiintoiseen juttuun
Sensein salkun kääntämisestä.
Kawakami,
Hiromi. Sensein salkku. (Sensei no kaban) Suom. Raisa Porrasmaa. S & S
2017. 242 s. Kirjastosta.
