Sain
jonottaa kirjastossa pitkään Rosa
Liksomin Everstinna-romaania,
mutta odottaminen palkittiin hienolla lukukokemuksella! Liksom ja Everstinna ovat todellakin ansainneet
kaikki jo aiemmin julkaistut kehut.
Suorastaan kuulen
korvissani Annikki Kariniemen
puhuvan leveällä murteellaan, kun luen Liksomin kirjottamaa monologia.
Rosa
Liksom kertoo oman tulkintansa Annikki Kariniemen elämästä ja kirjailijan
urasta uskottavasti ja luontevasti. Minulle rovaniemeläislähtöisenä ja
riittävän vanhana Annikki Kariniemi ja hänen kirjansa ovat tuttuja
entuudestaan, mutta en osaa sanoa onko aiheen tuttuudella osuutta ihastukseeni.
Everstinna
on myös kertomus lähisuhdeväkivallasta. En ole lukenut Kariniemen romaania Erään avioliiton anatomia, pitää
tunnustaa, joten en osaa sanoa kuinka paljon näissä romaaneissa on yhteistä.
Nuori
kertoja ei niele vanhemman naisen neuvoja olla menemättä naimisiin Everstin
kanssa, vaan pitää tätä pojastaan kiinni pitävän äidin puheena. ”… Minun rakhauen voima oli niin suuri ja
väkevä, että mie voin hänet parantaa luonnevikasuuesta, jos semmosta ilmenee.
Nuoruuen kaikkivoipasuuessa me toitotin itteleni, että pystyn kääntähmään
Everstin syämen kohti hyyää. …” Toisin tietenkin käy.
Liksom,
Rosa. Everstinna. Like 2017. 194 s. Kirjastosta.
