Pidin Miika
Nousiaisen Juurihoidosta jopa
vähän enemmän kuin hänen aikaisemmista romaaneistaan Maaninkavaara tai Vadelmavenepakolainen,
koska Juurihoito on edeltäjiään
valoisampi, toiveikkaampi ja vähemmän pakkomielteinen. Toki tässäkin romaanissa
Nousiainen työstää isoja ja vaikeita asioita huumorin kautta, mutta tunnelma on
selkeästi valoisampi.
Nousiainen määrittelee itse kertomuksensa suku- ja
hammaslääkäriromaaniksi. Osuvasti.
Romaanissa seikkaillaan ympäri maata ja maailmaa sukujuurten
perässä ja etsimässä syitä siihen miksi isä lähti. Henkilöhahmot ovat
mainioita, mutta mielestäni erityisen hauska on monikulttuurinen Sari.
Juurihoito on niitä tarinoita, joiden loppuminen harmittaa.
Nousiainen, Miika. Juurihoito. Otava 2016. 332 s. Kirjastosta. 