torstai 25. toukokuuta 2017

Heleena Lönnroth: Ne tapetaan jostei tykätä



Härmän maille nykyaikaan sijoittuva jännäri vaikuttaa houkuttelevalta. Alueen vahva identiteetti ja murre näkyvät Heleena Lönnrothin jännärissä Ne tapetaan jostei tykätä. Tarinassa jalostetaan Härmän (veristä) historiaa matkailukäyttöön, mutta näytelmä muuttuu todeksi, kun esityksen jälkeen löytyy oikea ruumis.

Lönnroth sijoittaa tapahtumansa taitavasti pohjalaisiin maisemiin ja käyttää sujuvasti murretta ja vanhoja termejä. Joitakin sanoja selvennetään alaviitteissä. Nykyaika on myös oivaltavasti mukana. Henkilöt jäävät harmittavan ohuiksi ja osa henkilöistä, joiden kohdalla uteliaisuus herää, vain pyörähtää tarinassa. Osa porukasta tupsahtaa tarinaan aivan yllättäen. Tarinakin katkeaa kuin kanan lento. Vaikka Lönnrothin kirja onkin kannen etuliepeen tietojen mukaan keskimmäinen osa trilogiaa (Puukolla ja puntarilla 2015 ja päätösjakso tulossa tätä kirjoitettaessa), pitäisi mielestäni kunkin osan muodostaa edes jollakin tavalla itsenäinen kokonaisuus. Ehkä olisi pitänyt lukea trilogian ensimmäinen osa ensin.

Lönnroth, Heleena. Ne tapetaan jostei tykätä. di Porri 2016. 198 s. Kirjastosta