perjantai 25. marraskuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi



Parasta Minna Rytisalon Lempi-romaanissa on kieli. Ehdottomasti. Väliin sitä pitää lukea hitaasti pysyäkseen jokaisen kirjaimen mukana ja väliin on tukevasti asettauduttava henkilöön ja hänen ajatuksiinsa, joita Rytisalo meille välittää.

Romaanin aika ja paikka ovat kiehtovat. Saksalaismiehitys Lapissa toisen maailmansodan aikaan ja sitten Lapin sota, paikkoina Rovaniemen silloinen kauppala ja kirjailijan nimeämän Korvasjärven kylän Pursuoja Sodankylän suunnassa. Henkilöinä nuoret aikuiset Lempi, kaksoissiskonsa Sisko, Viljami ja Elli.

Kertojana aloittaa Viljami, joka sodasta palattuaan kantaa ulospäin näkymätöntä kärsimystä ja tuskaa. Hän palaa kotipaikalle, mutta kotia ei enää ole vaikka se saksalaisten tuhoilta säästyikin, on vain talo. Tarinaa jatkaa tytönkipene Elli, väritön ja huomaamaton kotiapulainen, jonka sisällä myllertävät suuret tunteet, ennen kaikkea katkeruus, kateus ja viha. Koko kertomus alkaa saada jo tympeää makua suurista tunteista, kunnes kertojavuoron ottaa Lempin kaksoissisar Sisko, jonka maine on mennyt saksalaisen sotilaan kanssa seurustellessa. Sisko aloittaa kertomuksensa nykyajasta, ja koko romaani saa uutta vetoa. Vähitellen kertomuksen osaset osuvat kohdilleen, ja osista muodostuu surumielinen tragedia, johon vain lapset tuovat vähäistä valoa. Kolme kertojaa piirtää eteemme kolme erilaista kuvausta Lempistä, kertomuksen ehdottomasta päähenkilöstä, vaikkei hän itse pääsekään ääneen.

Romaani kertoo nuoruudesta, suurista tunteista, suuresta rakkaudesta, pettymyksistä, elämästä, onnesta, sisaruudesta, epäonnesta ja tuskasta sekä siitä, kuinka mahdotonta on nähdä toisen ihmisen pään sisään.

Jotakin olennaista romaanista kiteytyy seuraavassa, lähemmäs nykyhetkeä sijoittuvassa mietteessä:

”Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon.” (s. 190) 



Rytisalo, Minna. Lempi. Gummerus 2016. 234 s. Kirjastosta.