Vuonna 1980 syntynyt Marianna Kurtto on julkaissut useita runokokoelmia, ja kyky käyttää kieltä näkyy myös hänen romaaneissaan. Seitsemäs piste on ilmestynyt vuoden 2021 alkupuolella Wsoy:n kustantamana.
Kurton kieli on rikasta, ja romaanin alku saa lukemaan
pidemmälle. Jotakin kamalaa on tapahtunut, laumoittain leppäkerttuja on
hyökännyt ihmisten kimppuun, ja jälkeen on jäänyt laajaa hävitystä. Vainajia on
tullut, fyysisten vammojen ohella psyykkisiä vaurioita on monella. Kaikkiin
leppäkertut eivät iskeneet.
Mitä ovat nämä kammottavan pelottavat somat pikku
hyönteiset? Se selviää vähitellen, tai ainakin selviää vähän. Seitsemännen
pisteen tarina on ohut, samoin kuin sen henkilöhahmotkin. Kurton kerronta
jättää hyvin paljon aukkoja, mielestäni liikaa. Esimerkiksi. Taustalla häärii
jokin Komitea, mutta ei siitä sen enempää.
Tässä tapauksessa muoto jättää sisällön varjoonsa, jos
ajatellaan muodolla kieltä ja sisällöllä itse tarinaa.
Esimerkin voisi ottaa mistä tahansa lyhyehköstä luvusta.
Jos mies voisi peruuttaa sen
joukkuemäen kilpailun, hän tekisi niin. Jos hänellä olisi sellainen valta. Eipä
siitä lopulta tullut mitaliakaan, viides sija tai kuudes, yhdentekevää hyppelyä
typerät laudankappaleet jalassa, tuomarit kopeissaan kuin varpuset eksyneinä
liian suuriin pönttöihin. Mäkiviikko, joululomaviikko, tytöt roikkumassa
lahkeissa sokerin tahma suupielissään, puuroa niille olisi pitänyt keittää ja
hernesoppaa syöttää vaikka väkisin tummuneella lusikalla. Hiljaisuutta ei
ollut, ei hetkeäkään. Ja telemark-alastulot siihen keskelle. Ne rauhoittivat,
jotenkin. Mäkimontun suoraviivainen rieha. Sitä katsellessa voi mies vaipua
hypnoosiin, niin mies ajatteli, jälkeenpäin, kun kaikki kilpailijat olivat
laskeutuneet tornista ja vaimo kirkunut eteisessä kuin äkillisen surmatyön
todistaja.
Seitsemäs piste on scifiä maustettuna rippusella kauhua,
taustalla kasvu- ja perhetarinaa. Hienosti omanlaisensa.
Kurtto, Marianna. Seitsemäs piste. Wsoy 2021. 283 s. Kirjastosta.
