keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli

Vaasassa syntynyt, mutta Ruotsissa varttunut ja ruotsiksi kirjoittava kirjailija Susanna Alakoski kiittää isoäitiään siitä, ettei tämä kertonut mitään vuosikymmeniä kestäneestä työurastaan puuvillatehtaassa. Kirjailijan uteliaisuus pysyi yllä ja mielikuvitus teki töitä vuosikaudet kirjaa ajatellen. Alakoski myös keräsi paljon materiaalia ja teki pitkään taustatyötä kirjaansa varten. Kirjan, josta ilmeisesti tuleekin useampiosainen sarja. Bomullsängeln ilmestyi Ruotsissa 2019.

Vastikään suomeksi ilmestynyt Pumpulienkeli (Wsoy 2021) kertoo Alakosken isoäidin vaiheista, mutta vain osana fiktiivistä tarinaa.

Hilda syntyy Pohjanmaalle Sorolan sukuun vuonna 1905, mutta hänen kohtaloonsa vaikuttaa isän häipyminen Amerikkaan ja äidin sairastuminen tuijotustautiin. Vaikka hänen sukunsa on kohtuullisen hyvin toimeentulevaa talonpoikaissukua, ei armoa tunnettu, kun Hildalle kävi ns. hassusti. Luokkaerot tulevat henkilöiden arkisten kokemusten kautta esiin. Alakoski osaa taitavasti asemoida kirjojensa henkilöt yhteiskuntaan ja yhteiskunnan kulloiseenkin tilaan ilman, että kerronta vaikuttaa opettamiselta tai historiankirjojen referoimiselta. Taito tuli esiin jo Sikalat-romaanissa (2006).

Suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom on mielestäni onnistunut runsaasti erilaista vanhaa ammattisanastoa sisältävän tekstin kääntämisessä. Alakoskellakin on ollut iso työ paneutua vanhoihin työtapoihin ja työkaluihin ja upottaa ne sujuvasti kerrontaan. Tulee vähän mieleen Tommi Kinnusen Pintti (2018), jonka näyttämönä on vanha lasitehdas.

Hilda oli tilapäisesti töissä kertauksessa. Hän oli kiitollinen, että töitä ylimalkaan oli tarjolla. Rengaskertauskone muistutti rengaskehruukonetta, mutta venytysvalssin paikalla oli kaksi luovutustelaa. Hilda kertasi kaksi yksinkertaista lankaa yhteen ja rullasi ne ristirullille. Tekniikka näytti hankalalta mutta oli oikeastaan helppo. Kun kerrattiin kaksi tai useampia lankoja yhteen, saatiin sileämpää ja kestävämpää lankaa kuin yksisäikeinen lanka oli. Ehkä hän voisi jämälankoja kotiin ja kerrata käsin Arvon kanssa. Punoa hiusnauhoja Gretalle. Ja nyörejä klänninkeihin.

Pidin Pumpulienkelistä todella paljon. Jos hakemalla pitää hakea jotakin moitittavaa, niin Hildan ystävän Hellin jääminen henkilönä ohueksi. Helli muistaa aina ja lähes joka tilanteessa kommentoida asioita työväestön näkökulmasta tai nousta sokerilaatikon päälle pitämään palopuheita.

Sivuja romaaniin tuo lisää Vaasan Puuvillan vaiheiden kertominen eri tehtaanjohtajien ajatusten ja toimien kautta. Hyppäykset johtajien nahkoihin puolustavat paikkaansa, koska ne tuovat kansainvälisen tilanteen ja sen heijastusten vaikutukset paikallistasolle hyvin esiin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

kirjan kansikuva

Alakoski, Susanna. Pumpulienkeli (Bomullsängeln). Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. WSOY 2021. 484 s. Arvostelukappale.