Vaasassa syntynyt, mutta Ruotsissa varttunut ja ruotsiksi
kirjoittava kirjailija Susanna Alakoski kiittää isoäitiään siitä, ettei
tämä kertonut mitään vuosikymmeniä kestäneestä työurastaan puuvillatehtaassa. Kirjailijan
uteliaisuus pysyi yllä ja mielikuvitus teki töitä vuosikaudet kirjaa ajatellen.
Alakoski myös keräsi paljon materiaalia ja teki pitkään taustatyötä kirjaansa
varten. Kirjan, josta ilmeisesti tuleekin useampiosainen sarja. Bomullsängeln
ilmestyi Ruotsissa 2019.
Vastikään suomeksi ilmestynyt Pumpulienkeli (Wsoy
2021) kertoo Alakosken isoäidin vaiheista, mutta vain osana fiktiivistä tarinaa.
Hilda syntyy Pohjanmaalle Sorolan sukuun vuonna 1905, mutta
hänen kohtaloonsa vaikuttaa isän häipyminen Amerikkaan ja äidin sairastuminen
tuijotustautiin. Vaikka hänen sukunsa on kohtuullisen hyvin toimeentulevaa
talonpoikaissukua, ei armoa tunnettu, kun Hildalle kävi ns. hassusti.
Luokkaerot tulevat henkilöiden arkisten kokemusten kautta esiin. Alakoski osaa
taitavasti asemoida kirjojensa henkilöt yhteiskuntaan ja yhteiskunnan
kulloiseenkin tilaan ilman, että kerronta vaikuttaa opettamiselta tai
historiankirjojen referoimiselta. Taito tuli esiin jo Sikalat-romaanissa
(2006).
Suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom on mielestäni onnistunut
runsaasti erilaista vanhaa ammattisanastoa sisältävän tekstin kääntämisessä. Alakoskellakin
on ollut iso työ paneutua vanhoihin työtapoihin ja työkaluihin ja upottaa ne
sujuvasti kerrontaan. Tulee vähän mieleen Tommi Kinnusen Pintti
(2018), jonka näyttämönä on vanha lasitehdas.
Hilda oli tilapäisesti töissä
kertauksessa. Hän oli kiitollinen, että töitä ylimalkaan oli tarjolla.
Rengaskertauskone muistutti rengaskehruukonetta, mutta venytysvalssin paikalla
oli kaksi luovutustelaa. Hilda kertasi kaksi yksinkertaista lankaa yhteen ja
rullasi ne ristirullille. Tekniikka näytti hankalalta mutta oli oikeastaan
helppo. Kun kerrattiin kaksi tai useampia lankoja yhteen, saatiin sileämpää ja
kestävämpää lankaa kuin yksisäikeinen lanka oli. Ehkä hän voisi jämälankoja
kotiin ja kerrata käsin Arvon kanssa. Punoa hiusnauhoja Gretalle. Ja nyörejä
klänninkeihin.
Pidin Pumpulienkelistä todella paljon. Jos hakemalla pitää
hakea jotakin moitittavaa, niin Hildan ystävän Hellin jääminen henkilönä ohueksi.
Helli muistaa aina ja lähes joka tilanteessa kommentoida asioita työväestön
näkökulmasta tai nousta sokerilaatikon päälle pitämään palopuheita.
Sivuja romaaniin tuo lisää Vaasan Puuvillan vaiheiden
kertominen eri tehtaanjohtajien ajatusten ja toimien kautta. Hyppäykset johtajien
nahkoihin puolustavat paikkaansa, koska ne tuovat kansainvälisen tilanteen ja
sen heijastusten vaikutukset paikallistasolle hyvin esiin.
Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.
Alakoski, Susanna. Pumpulienkeli (Bomullsängeln). Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. WSOY 2021. 484 s. Arvostelukappale.
