Kuuntelin
äänikirjana ruotsalaisen dekkaristi Camilla Läckbergin uusimman jännärin
Kultahäkin vähän sattumalta. Sain lehtitilauksen kylkiäisenä
kokeilujakson kirjapalveluun, ja innostuin kuuntelemaan muutamia kirjoja.
Suomenkielisiä dekkareita valikoimassa oli yllättävän kapea valikoima. Kultahäkki
näytti olevan suosittujen kirjojen joukossa, joten ajattelin että mitäpä jos
minäkin.
Ihmettelen
tämän painosten kuningattaren menestystä. Odotin lähes koko kirjan ajan sen
muuttumista paremmaksi, mutta turhaan. Ehkä siksi jaksoin kuunnella koko kirjan
ja siksikin, että Läckberg osaa tehdä lukijan koukussaan pitäviä
juonenkäänteitä.
Karoliina
Kudjoin ääni sopi kertomukseen hyvin.
Eniten
ihmettelin päähenkilön muuttumista älykkäästä, päämäärätietoisesta, alallaan
pätevästä ja kaikenlaisiin tekoihin pystyvästä naisesta tahdottomaksi ja jopa
omaa etuaan vastaan toimivaksi kotirouvaksi. Ja kun jälleen tuli toiminnan
paikka, kävi kaikki kovin helposti. Toiminnan motiiviksi Läckberg kuvailee
rakkauden, mutta kovin sokea on tämä rakkaus, ja tässä tapauksessa motiivina
epäuskottava.
Seksikohtaukset
olivat lähinnä vaivaannuttavia ja ennalta-arvattavia.
Kultahäkki
ei ole osa Läckbergin kirjoittamaa Fjällbacka-sarjaa, josta hyllyssäni on Olycksfågeln
(alkuteos 2006, suomennos Pahanilmanlintu 2009) ja josta en muista
mitään, pitääpä lueskella jossakin välissä uudelleen. En kyllä muista
elokuvaversioistakaan mitään.
Läckberg,
Camilla. Kultahäkki (Guldburen). Suom. Aleksi Milonoff. Otava 2019. Äänikirja.
