Kuinka houkutteleva kirjan nimi kirjaihmisen silmissä
onkaan Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia! Harmi vain, että
odotukseni eivät täyttyneet. Olisi pitänyt arvata jo kannen perusteella, että
kyseessä on viihteellinen opus.
Agnès Martin-Lugandin
esikoisromaani alkaa dramaattisesti. Nuori nainen on surun murtama menetettyään
vuotta aikaisemmin miehensä ja pienen tyttärensä liikenneonnettomuudessa.
Millään ei ole mitään väliä, ja päivät kuluvat lähinnä maaten, tupakoiden ja
kahvia juoden. Ystävä Félix käy huolehtimassa tärkeimmistä asioista. Félix ja
Diane pitävät kirjakahvilaa nimeltä Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat
kahvia. Diane ei tietenkään ole yrityksessään käynyt, eikä enää välitä sen
asioista.
Kun Félix tomerasti päättää Dianen murehtineen
riittävästi, saa nuori leski itsestään irti sen verran, että päättää lähteä
jonnekin kauas jatkamaan murehtimistaan. Kaikista maailman paikoista ranskatar
haluaa Irlantiin, paikkaan, josta hänen kuollut miehensä piti. Karttaan
sormella tökkäämällä löytyy pieni kylä, jonne Diane päättää lähteä.
Martin-Lugand on kirjoittanut puhtaan romantiikkaan
keskittyvän hömppäromaanin, vaikka idea oli mielestäni hyvä. Kustantaja on
luokitellut kirjan aiheellisesti luokkaan lukuromaanit ja viihde. Diane ei edes Irlannissa eristyksissä harrasta
todellisuuspakoa kirjallisuuteen uppoamalla, vaan aika kuluu tupakkaa
tuprutellen ja lähinnä kattoon tuijotellen. Kirjat tai lukeminen mainitaan
harvakseltaan. Enemmän aikaa hän kuluttaa television äärellä viinilasi kädessä
ja tupakka toisessa kuin kirjan kanssa.
Ja tietenkin lähistölle ilmestyy mies, jonka kanssa
kipinät sinkoilevat. Sen voi lukea Martin-Lugandin ansioksi, ettei romaani
pääty kaikkein tyypillisimmällä tavalla.
Lukaisin läpi koko tarinan, ja minulle se toimi
kevyenä todellisuuspakona.
Martin-Lugand, Agnès. Onnelliset ihmiset lukevat ja
juovat kahvia. (Les gens
heureux lisent et boivent du café. Suom. Kirsi Tanner. Bazar 2019. Kirjastosta.
