Kiinnostuin Katarina Wennstamista viime kesänä,
kun yksin mökillä ollessa kuuntelin Ruotsin radion kanava P1:n
henkilöjuttusarjaa (Sommar i P1 tai Winter i P1) podcasteina. Vahvasti naisten
oikeuksien takana ja puolesta seisova Wennstam puhuu selkeästi ja
mielenkiintoisesti sekä perustelee hyvin väitteensä, hän onkin niin journalisti
ja luennoitsija kuin kirjailijakin.
Aiemmin en ollut lukenut häneltä mitään, mutta ostin
syksyllä kirpparilta edullisesti vastaan tulleen tuoreen (alkuteos on
ilmestynyt 2017) pokkarin Gänget. Pokkari pölyttyi hyllyssä ja sieltä se
joutaa kirjaston kierrätyskärryyn, koska kirjastosta tuli vastaan upouusi
suomennos juuri tästä Jengistä. Aiemmin häneltä on suomennettu jännärit Petturi,
Kivisydän, Varjot ja Hämärän tyttö.
Jengi on luistavasti ja
ammattitaidolla kirjoitettu. Henkilöissä on sopivasti särmää, kirjassa on
useita rinnakkaisia juonia pääkertomuksen lisäksi. Wennstam avaa vähitellen
menneisyydessä tapahtunutta ja nykyhetkessä vie kertomusta eteenpäin näkökulman
vaihdoksilla.
Keskeisin teema Jengissä on naisen ehdoton oikeus
koskemattomuuteen, oli hän missä tilassa tahansa. Menneisyydessä pahaa tehneet
miehet eivät ole läpeensä pahiksia, ja kukin kantaa menneisyyden taakkaa omalla
tavallaan. Sivujuonena kulkee yhden päähenkilöistä, Shirinin kokema nettiviha,
ja sivuaapa Wennstam väkivaltaisessa parisuhteessa pysyviä naisia.
Wennstam käsittelee tärkeitä asioita siinä ja siinä
rajoilla, että julistaminen menee ohi jännityskertomuksen. Teemat uhkaavat
peittää jännityskertomuksen. Mutta mielestäni Wennstam kuitenkin onnistuu
pitämään rikostarinan, tapetun miehen mysteerin, etualalla.
Pitääpä lukea ihan mielenkiinnosta lisää Katarina
Wennstamia, toistavatko aiheet ja kertomusten rakenteet toisiaan, vai osaako
hän lähestyä monipuolisesti hänelle niin tärkeitä teemoja.
Wennstam, Katarina. Jengi (Gänget). Suom. Anja
Meripirtti. Otava 2019.
