Asetelma Hanna-Riikka
Kuisman tuoreessa romaanissa Kerrostalo
on kiehtova. Taantuvan paikkakunnan rapistuva lähiö täynnä toinen toistaan
syrjäytyneempiä asukkaita. Mutta mitä tarkoittaa, kun alue on aidattu ja aidan
portit ovat aina lukossa? Asukkaita ja kiinteistönhoitajia valvotaan aina vain
tehokkaammin ja entistä kasvottomammin. Potkut tai häätö voi tulla mitättömästä
syystä, tai ilman syytä.
Kuisma virittelee romaanissaan nykyaikaan sijoittuvaa
dystopiaa. Väärässä paikassa sijaitsevat massiiviset kerrostalokolossit eivät
kiinnosta ainakaan asuntojen ostajia, ja suurimman osan
vuokratalopainotteisesta alueesta omistaakin monikansallinen kasvoton firma. Aidatulla
alueella vallitsee pelko, vahvemman oikeus ja väkivalta.
Mielestäni sinänsä lähtökohdiltaan mielenkiintoista
visiota olisi voinut kehitellä vielä pidemmälle ja rajummaksi, vaikka
kokonaisuutena romaani onkin jännittävä ja kertomus etenee jouhevasti. Kuisma
kirjoittaa niin hyvin, ettei käynyt mielessäkään kirjan jättäminen kesken.
Kaikki eivät sentään hyväksy yhä ankeammaksi ja kamalammaksi
muuttuvaa nykymenoa, ja kapinalliset alkavat löytää alueella toisiaan. Mutta kapinallisten
isku perustuu lähinnä toiveeseen paremmasta, jotta ulkopuolella havahduttaisiin
alueen ongelmiin. Nämä kapinalliset tuovat valon pilkahduksen kokonaisuutena
synkkään tarinaan. Paremmin Kuisma onnistuu joidenkin henkilöidensä
kuvaamisessa. Jessican syöksykierre on uskottava.
Kuisma, Hanna-Riikka. Kerrostalo. Like 2019.
Kirjastosta.
