Mari Mörön uusimman romaanin Hajavalo kansipaperissa
kirjan mainostetaan olevan mestarillisen hauska tragikomedia onnellisten
saarelta. Ei pidä paikkaansa.
Romaanin päähenkilö on nuoren aikuisen tyttären
eronnut äiti, joka lähtee seitsemäksi viikoksi Kanadaan pienelle Malkosaarelle
(Malcolm Island) Suomi-museoon pystyttämään näyttelyä. Ennen lähtöään hän ehtii
tuurata äitiään enkelikouluttajana ja auttaa ex-miestään, kun tämä on telonut
kätensä. Tytär huitelee maailmalla maailmaa pelastamassa.
Aatteen mies Matti Kurikka perusti viime vuosisadan
alussa seuraajineen ihanneyhteiskuntaa tavoittelevan yhteisön, Sointulan, joka
kuitenkin jo muutaman vuoden jälkeen hajosi. Osa väestä jäi saarelle, ja näitä
suomalaisten jälkeläisiä elää edelleen saarella.
Mörö rytmittää kertomusta aikalaiskirjoituksilla
Sointulasta. Kirjoituksissa ruoditaan esimerkiksi Sointulan elämää ja Suomen
kuulumisia.
Kertoja puolestaan pohdiskelee paljon tytärtään Hilleä
ja ex-miestään Peteä, ja toisinaan myös omaa elämäänsä.
Ehkä he palaavat,
Hillekin. Outo varmuus oikeasta tiestä voi olla hajavalon syytä tai harhaa, ei
sen kummempaa paistetta tarvita eteenpäin pääsemiseen. Pitäisikö pelätä? Miten
monta kertaa joku on yrittänyt hankkia maailmankatsomuksen ja luullut
löytävänsä sen! Ajattele, että olen tarpeellinen tässä nimenomaisessa hommassa,
ja kun luulee sen kestävän, niin tulee jokin hyöky ja siinä sitä taas ollaan.
Pimeässä. Kävikö minulle niin? Palvelukseen halutaan -toive oli kohdallani se,
että uskoin sivistysvaltion hoitavan asiansa ja koulutuksen olevan
tasa-arvoinen asia. Älä unta nää. Oma pieni roolini ja naiivius olla mukana
rakentamassa häkkyrää nimeltä Suomi niiden tuhansien muiden opettajien kanssa –
se siitä innostuksen liekistä. Se ei ollut koodattavissa eikä skannattavissa,
vaan osa meistä joutui väistötilaan, uudelleen ja uudelleen.
Ei kovin hilpeää, vaikka taitavaa sanankäyttöä onkin. Toinen
esimerkki Mörön taitavasta tyylistä:
Tuoksuu kuten kaikilla
maailman kirppareilla ja kamakasojen keskellä: kodeista poispyyhityille,
kelmeille partikkeleille. Samassa tuoksussa on valtavat määrät vivahteita ja ne
ovat saman unohduksen sateenvarjon alla.
Kertomus on kertojan kehityskertomus. Asennetta
elämäänsä voi muuttaa aikuisenakin.
Mörö, Mari. Hajavalo. Teos 2018. 170 s. Kirjastosta.
