Melko
mielenkiintoisen sukutarinan kertoo Antti
Heikkinen Mummo-romaanissaan.
Mummo on Maija, jonka elämäntarina riisiryynejä rouskuttelevasta pikkutytöstä
elämän päättymiseen saakka on romaanin kantavia juonia. Maijan elämään liittyy
monta sävykästä henkilöä, jotka osuvasti liittyvät myös aikaansa.
Mummo
alkaa verisesti. Maijan isä makaa verissään tuvan lattialla naapurin serkun
pahoinpitelemänä. Serkku puolestaan saa tuta äidin leipälapion iskun
takaraivossaan. Serkusten välit olivat tulehtuneet maariitojen vuoksi, ja oli
serkku tuohtunut jostakin muustakin, johon liittyi humalaan juottamista ja
häpäisyä. Ehkäpä en avaa juonta tämän enempää.
Minulla
oli alkuun vaikeuksia päästä jyvälle romaanin kulloisestakin näkökulmasta,
mutta vähitellen kertomus avautui ja vei mennessään.
Heikkinen,
Antti. Mummo. WSOY 2017. 303 s. Kirjastosta.
