Identiteetistä
on kysymys Niina Hakalahden
romaanissa Lumilinna (2016). Romaani
askartelee sellaisten kysymysten kanssa kuten esimerkiksi mihin minä kuulun,
voinko luoda identiteettini itse ja pääsenkö eroon perimästäni. Menestyvä
mainosmies Sami on halunnut tehdä pesäeron taustaansa, mutta onnistuuko hän
pitämään luomansa identiteetin kulissit pystyssä? No eipä tietenkään, mutta
kulisseja pitävät pystyssä monet muutkin.
Samin
menneisyys paljastuu lukijalle vähitellen. Samillekin kirkastuu, ettei mitään
helppoa ole tiedossa. Miten Sami lopulta pärjää valheille rakentamansa
identiteetin ja totuuden paljastumisen kanssa, jää romaanissa auki. Samin
motiivit jäivät minulle hieman hämäriksi, ja ylipäätään Samin tarina oli mielestäni
kömpelön epäuskottava. Romaanin ulottuvuudet olivat periaatteessa
mielenkiintoisia ja ne sopivat hyvin kokonaisuuteen, mutta useimmiten ne jäivät
vajaiksi, mutta eivät sentään tyystin heikoiksi. Esimerkiksi Samin tyttöystävän
Veeraan lapsuudenkodin kuvaus oli herkullisen hauska. Kertomus kuitenkin pysyi
koossa loppuun saakka, vaikka romaanin lopputilanne jäikin vaiheeseen.
Mutta
uskon, että jollekin toiselle lukijalle Lumilinna
kolahtaa paremmin kuin minulle. Hakalahden kerronta on sujuvaa ja kertomuksen
teema mielenkiintoinen ja ajankohtainenkin.
Hakalahti,
Niina. Lumilinna. Karisto 2016. 223 s. Kirjastosta.
