Voittajafiilis jäi Louis-Ferdinand Célinen Linnasta
linnaan lukemisen jälkeen. Ei sentään aivan työvoitolta lukeminen tuntunut,
paitsi alussa. Kokonaisuutena lukukokemus oli niin palkitseva, että jäin
odottamaan trilogian seuraavan osan suomennosta. Kaikesta sekavuudestaan
huolimatta romaanista muodostuu omanlaisensa kokonaisuus.
Linnasta linnaan on vahvasti
omaelämäkerrallinen, jopa dokumentaarinen.
Anteeksi
nyt! anteeksi… mutta nämä jutut… minun kynästäni!... ei tämä ole mikä tahansa
tarina! ei niitä joista voi kysyä että mitä? ques? ei todellakaan!... omasta kädestäni!... dokumentti!
Romaanin
alkupuolta leimaavat kiukku, katkeruus ja kerronnan äkkiarvaamaton singahtelu
asiasta, paikasta ja ajankohdasta toiseen. Sekavaa vaikutelmaa vahvistavat (itse
asiassa hienosti kirjoitettu) kuumehoureisen näyt ja ajatukset, jotka
sekoittuvat todellisuuteen. Mutta sitten vihdoin kun hän pysyttelee ainakin
enimmän ajan Siegmaringenissa (oikeasti Sigmaringenissa), alkaa kertomus vetää
paremmin. Céline kannustaa lukijaa:
Onpas tämä
hajanaista kerrontaa! luen tätä uudestaan… että ymmärtäisitte tämän!...
tuon!... ette hönkäsen pöläystä! älkää hukatko jutun juonta!... pyydän
nöyrimmästi anteeksi!... jos mäkätänkin kuin vuohi ja sekoilen ajatuksissani,
en yhtään eroa muista oppaista!... ette ole enää katkeria kun kuulette miten
asiat pohjimmiltaan olivat!... jämäkästi sanottuna!... pysykää kelkassa!...
olen tässä, natisutan punkkaa parhaani mukaan!... ihan vain teidän
vuoksenne!... haalin muistoja!... kuume saa minut kiehumaan! karistaa minusta
yksityiskohtia!... ja päivämääriä!... en halua johtaa teitä harhaan…
Antisemitisti
Céline lähti toisen maailmansodan loppupuolella Ranskasta, kun liittoutuneiden
voitto alkoi näyttää varmalta. Ranskan rikoslain artikla 75 perseessään Céline
viettää aikaa muun muassa Sigmaringenin linnassa Saksassa, ja tuohon aikaan
tämä romaanitrilogian ensimmäinen osa keskittyy. Eläminen ei ole helppoa
keskellä sotaa ja sekasortoa, sodan jo käännyttyä vahvasti liittoutuneiden
puolelle.
Romaanissa
vilisee henkilöitä ja romaanin lopun selitykset ovat todellakin tarpeen, samoin
kuin Tommi Uschanovin kirjoittamat jälkisanat.
En
ole varma siitä, olisinko jaksanut lukea Linnasta
linnaan -romania alkua pidemmälle, ellen olisi nuorena lukenut Niin kauas kuin yötä riittää ja siitä kovasti
vaikuttunut. Mutta kuten jo totesin, sinnikäs lukija palkittiin.
Ajatellaanpa
hetki suomentajia ja kustantajia. Unohtuneella lukion lyhyellä ranskalla ei
olisi ollut mitään asiaa tämän romaanin pariin.
Céline,
Louis-Ferdinand. Linnasta linnaan (D’un château l’autre). Suom. Ville Keynäs.
Siltala 2016.389 s. Kirjastosta.
