Philip Kerr: Saksalainen sielunmessu

Pari vuotta sitten (2014) ilmestyi suomeksi skotlantilaisen Philip Kerrin 1930- ja 40-lukujen Saksaan sijoittuvan Berlin Noir -trilogian kolmas osa, Saksalainen sielunmessu, jonka teemana on sotienjälkeiseen vakoiluun ja vastavakoiluun. Dekkari on itsenäinen osa sarjasta, jonka edelliset osat ovat Liekit Berliinissä ja Kalpea rikollinen

Loppuvuodesta 1947 Berliini on yhä suurelta osin raunioina ja puutetta oli kaikesta, ruuastakin, mutta elämä jatkui, ja yksityisetsivä Bernie Guntherille riitti tekemistä. Maailmansodan voittajamaat pitivät valtaa kaupungissa, jonka jako alkoi näkyä. Kerr kuvaa erityisesti iivanat ikäviksi tapauksiksi, mutta kehuja eivät juuri saa muutkaan. Guntherin saama tehtävä vie hänet pian Berliiniin verrattuna erilaiseen ympäristöön, Wieniin. Työtehtävä ja tapahtumat eivät ole yhtä leppoisia kuin itse kaupunki, sillä ruumiita syntyy eri maiden tiedustelutoimtojen peitellessä jälkiään tai hankkiessa tietoja. Keneenkään ei voi luottaa, eikä kenestäkään voi varmasti tietää minkä hyväksi joku on toimimassa. Kerr on tehnyt kotiläksynsä vakoilusta ja agenttien toiminnasta. Mielestäni taustakuviot ovat liian monimutkaiset, ja mieluummin olisin nähnyt Berliinin pääasiallisena tapahtumapaikkana.

Kerr, Philip. Saksalainen sielunmessu (A German Requiem). Suom. Jukka Jääskeläinen. Atena 2014. Kirjastosta.