tiistai 19. huhtikuuta 2016

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Pitkään Kolarissa asuneen ja siellä toimittajana työskennelleen Milla Ollikaisen jännäreissä parasta on kieli. Hän osaa tallentaa seudun puhetavan jouheviksi repliikeiksi niin että lukija kuulee puheen korvissaan. Tai ainakin minä kuulen, vaikken ihan sieltä päin olekaan kotoisin. Samalla tavalla voi kuvitella eteensä maisemia, joihin Ollikaisen kolme kirjaa sijoittuvat. Uusin jännäri Pirunkuru käsittelee lisäksi uskottavalla tavalla kolarilaisittain ja laajemminkin lappilaisittain ajankohtaista aihetta, kaivoksia.
   Kaikki Pirunkurun juonenkäänteet tai henkilöt eivät ole kovin uskottavia, mutta kokonaisuutena kertomus on tiivis, sopivan monipolvinen ja jännittävä.
   Ollikaisen kolmea julkaistua jännäriä mainostetaan trilogiana. Veripailakat (2013), Vesiraukka (2014) ja Pirunkuru kyllä yhdessä käyvät kattavasti läpi pohjoisia teemoja, mutta Pirunkuru päättyy eräänlaiseen cliffhangeriin: jääkö Kristiina pohjoiseen, vai palaako etelään, ja jos palaa, niin seuraavatko pohjoisen tapahtumat häntä?


Ollikainen, Milla. Pirunkuru. Like 2015. 223 s. Kirjastosta.