Emmi Itärannan toinen romaani Kudottujen kujien kaupunki on niitä
kirjoja, joiden loppuminen harmittaa, vaikka tarina tulikin päätökseen.
Pidin
paljon Itärannan esikoisesta, Teemestarin
kirjasta. Alkuun uutuutta lukiessa mietitytti että mitä tästä uudesta
kertomuksesta kehkeytyy, tuleeko yhtä hienoa kokonaisuutta kuin esikoisesta. Ja
tulihan siitä.
Kudottujen
kujien kaupunkia hallitsee tyrannimaisin ottein Neuvosto. Saaren asukkaat
tekevät tiukasti rajattuja tehtäviään, eikä vapaata liikkumisoikeutta ole.
Kertomuksen päähenkilö Eliana on kutoja Seittien Talossa. Jännittävät
tapahtumat käynnistyvät, kun Seittien Talon pihalta löytyy puhekyvytön ja
pahoinpidelty Valeria. Musteentekijöillä ja pakollisilla tatuoinneilla on
keskeinen rooli tapahtumissa.
Itärannan
kieltä on ilo lukea ja makustella. Haavia ei vain ripusteta seinälle, vaan: ”Alva ripustaa haavin takaisin seinäkoukkuun.
Siitä tippuu vettä, joka piirtää seinälle tumman rannun kohti lattiaa.”
Teksti jatkuu Itärannalle tyypilliseen tapaan: ”Hän raottaa verhoja, jotka peittävät leveän käynnin takahuoneeseen, ja
astuu toiselle puolelle. Kutoja ja minä seuraamme. Hitaasti hyminä takanamme
tyrehtyy ja haipuu hiljaisuudeksi, joka on yhtä tiheää kuin suru, tai sanomatta
jätetyt hyvästit.”
Oivaltavan
kannen on suunnitellut Jussi Kaakinen.
Itäranta,
Emmi. Kudottujen kujien kaupunki. Teos 2015. 335 s. Kirjastosta.
