sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Hannu Paloniemi: Lumiluolapoika

Hannu Paloniemi onnistuu erinomaisesti omakohtaisessa esikoisromaanissaan Lumiluolapoika (Like 2023).

Hän tavoittaa hyvin varhaisteini-ikäisen pojan tuskan äidin sairastuessa ja lopulta kuollessa. Isosisko kipuilee kiukuttelemalla. Pienellä paikkakunnalla pojasta tuntuu, että ihan kaikki tietävät hänen olevan se poika, jonka äiti on sairas ja sitten poika, jonka äiti on kuollut.

Kovin hyvin en Torniota tunne, mutta miljöön kuvaus vaikuttaa pätevältä. Yhdistettynä ajankuvaan, 80-luvun alkuun, romaanin puitteet ovat kunnossa. Vaikka totinen paikka olikin kyseessä, oli kuvaus perheen automatkasta läpi helteisten maakuntien Oulun eteläpuolelle kohti suurta herätystilaisuutta mainio. Nimiä ei mainita, mutta muistan tunnetun karismaattisen saarnaajan ja ihmisten kaatajan kiertäneen Suomessa pohjoista myöten. Toinen tiettyyn aikaan liittyvä tapahtuma oli Rauhanjuna-kulttuurikiertue.

Romaanin aikaikkuna rajaa juuri sopivasti keskeiset tapahtumat.

Paloniemi ei jää vellomaan ikävään, hienovarainen huumori ja pojan kasvu ensi-ihastuksineen keventävät kertomusta roimasti. Musiikilla ja soittamaan opettelulla on tärkeä roolinsa romaanissa!

Pohjoisen ihmisenä pidin itälappilaisesta alkutilanteesta kovasti. Siinäkin tuli heti ajankuvaa, samoin kuin Tornioon asettumisessa. Juurten kertominen oli perusteltua.

Kuuntelin kirjan äänikirjana Jukka Pitkäsen lukemana.

Kirjan kansikuvassa tyylitelty, talvista taivasta vasten rautasillan rakenteita ja tekstit hannu paloniemi lumiluolapika ja like.